Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Mestari

Kuva
Mestari, jos niin halutaan Daniel Kehlmann: Mestari. Komedia kirjaimellisesti. Suomennos: Liisa Urpelainen. Ohjaus: Kari Heiskanen. Lavastus: Katariina Kirjavainen. Puvut: Sari Salmela. Rooleissa Taneli Mäkelä, Iikka Forss, Sanna Jude-Hyde ja Jouko Klemettilä. Suomenkielinen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämöllä 19.11.2015.   Ilkka Forss ja Taneli Mäkelä (@ Tapio Vanhatalo) Taiteen tekeminen on rankkaa. Taiteen arvioiminen on rankkaa. Onko menestyvä taiteilija todella erityistaitava vai pelkästään sattumien ja suosittelijoiden maineeseen saattelema? Millaisena taiteilija näkee oman työnsä ja kuinka herkkähipiäinen hän on arvioinneille? Nuoren saksalaissyntyisen Daniel Kehlmannin kirjoittama näytelmä Mestari kieputtaa noita teemoja kompaktiin muotoon rakentuvassa esityksessä.  Kari Heiskasen ohjauksessa kaksi eri sukupolven näytelmäkirjailijaa käy kukkotappelua keskenään, mutta aivan riittämiin taiteilijoilla on te

Possujuhlat

Kuva
Peruukit ja parrat vinossa Possujuhlaan Possujuhlat. Käsikirjoitus: Työryhmä. Ohjaus: Niina Hosiaisluoma. Lavastus: Tiina Hauta-aho. Pukusuunnittelu: Tiina Joutsen. Näyttämöllä Minna Kivelä, Katja Peacock ja Maija Siljander. Kantaesitys Riihimäen Teatterissa 14.11.2015. Maija Siljander ja Minna Kivelä (© Aki Loponen) En oikein tiedä, kuinka suhtautuisin Riihimäen Teatterin pikkujoulunäytelmään Possujuhlat . Se on kevyt. Niin pitääkin. Kun on pikkujouluksi pikkutuhmaa, pitääkö olla myös pikkutyhmää?  Kolmen siskoksen toiminta lähtee liikkeelle tutusta joulunalun paniikkitilanteesta, jossa kaikki valmistelut ovat pahasti kesken. Uunissa on kinkkua, looraa ja pipareita. Joululahjojen hankinta viime tipassa tuottaa ongelmia. Ja lisäksi jokaisella on hieman erilainen toive joulunviettotavasta.  Niinpä siskokset päättävät viettää toisenlaisen joulun, etelässä Välimeren rannalla.   Kuvaelmamainen esitys siirtyy pohjoisen joulunpunaisesta Fuengirol

Tabu

Kuva
Smedsin dramaturgia hylkäsi sanat Timo K. Mukka: Tabu – Ihmisen ääni. Ohjaus ja dramaturgia: Kristian Smeds. Valosuunnittelu: Teemu Nurmelin.   Videosuunnittelu: Pietu Pietiäinen. Äänisuunnittelu: Tuuli Kyttälä. Esiintyjät: Seela Sella ja Tero Jartti. Musiikki: Pekka Kuusisto. Ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 4.10.2015. Seela Sella (©Ulla Jokisalo) Heti esityksen jälkeen narikkajonossa kuultua: Aivan järkyttävää, se oli kuin helvetin portilta suoraan. Ensimmäisen kerran haluaisin nostaa kädet ylös ja sanoa: en osaa arvioida esitystä. Kristian Smedsin tulkinta TimoK. Mukan Tabu -teoksesta on niin kaukana perinteisestä ja uudemmastakin teatterista, että työkaluja sen arvioimiseen teatteritaiteen näkökulmasta ei ole. Naulakolla kuultu mielipide on ymmärrettävä. Ihmiset ovat tulleet teatteriin ja heillä on tiettyjä odotuksia. Yhtymäkohtia Mukan Tabuun juonen tasolla ei kannata etsiä. Mukan Kristus-Perkele sen sijaan näyttäytyy monina versi

Nummisuutarit Kansallisteatteri

Kuva
  Uskollinen ja uskoton Nummisuutarit Aleksis Kiven Nummisuutarit. Sovitus Janne Reinikainen ja Eva Buchwald. Lavastus: Kati Lukka. Pukusuunnittelu Tarja Simonen. Musiikki Timo Hietala. Valosuunnittelu Max Wickström. Koreografia Milla Koistinen. Ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 23.9.2015. Aku Hirviniemi @ Stefan Bremer Janne Reinikaisen Nummisuutarit jakaa taatusti katsojakunnan mielipiteet. Päällisin puolin näyttää siltä, että esitys on erittäin uskoton alkuperäistekstille. Aleksis Kiven yltiöpäinen ajattelu pyörähtelee kuitenkin näyttämöllä sen verran vahvasti, että uusi muoto olkoon tervetullut. Auringonkajossa varjoina liikkuva kyläyhteisö palttoineen ja lierihattuineen luo heti alussa maagisen tunnelman. Hurmoksellisen uskonnollinen tutina ja eroottinen lataus ovat Eskon toiminnan pohjana. Isältä  ( Juhani Laitala ) saatu leijonapaita ja -kaulakääty saattelevat suomipojan rehvakkaasti maailmalle. Nummisuutareista on muovattu mitä a

Onnellisuuden tasavalta – Kansallisteatteri

Kuva
 Onneen hinnalla millä hyvänsä Martin Crimp: Onnellisuuden tasavalta. Suomennos ja ohjaus: Minna Leino. Lavastus: Kati Lukka. Pukusuunnittelu: Tarja Simonen. Rooleissa: Milka Ahlroth, Hannu-Pekka Bkörkman, Markku Maalismaa, Cécile Orblin, Terhi Panula, Kristo Salminen, Marja Salo ja Alina Tomnikov. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 16.9.2015. @ Tuomo Manninen Pyhä perhe sukupolvineen ja jouluateria. Voisiko otollisempaa asetelmaa kaikkien tunteiden tirskahteluille olla? Martin Crimpin Onnellisuuden tasavalta sykkii alkutahdeistaan lähtien kiehuvan mutalähteen tavoin. Roiskeita saavat niin läheiset kuin laajempi yhteisökin. Perhettä yhdistävä ymmärryksen ilmapiiri on säröllä ja juhla-aterialla riittää kateutta, pilkkaa ja ilkeilyä. Danten Helvetti on irti. Ensimmäisen näytöksen juhla-ateria on symbolinen pitkän pöydän äärellä käyty viimeinen keskustelu. Perhekuviota rikkoo vierailulle saapuva Bob-eno ( Hannu-Pekka B

Muuttomiehet KOM-teatteri

Kuva
Muuttomiesten kauhassa kiehuu maailmankaikkeus Muuttomiehet. Teksti ja ohjaus Juha Hurme. Lavastus: Matti Rasi. Puvut: Henna Mustamo. Valot: Kari Vehkonen. Musiikki: Petra Poutanen-Hurme. Kantaesitys KOM-teatterissa 16.9.2015. Juho Milonoff ja Eeva Soivio (© Noora Geagea) Näyttämö on karu, vain valtavia muuttolaatikoita ja piano. Kaksi hahmoa istuu selin katsomoon ja juttelee niitä näitä. Sanojen merkityksiä heitetään ilmaan ja niillä leikitellään. Alussa on siis sana. Toiminta käynnistyy, kun muuttolaatikoille pitäisi tehdä jotain. Arvonsa tuntevat ammattilaismuuttomiehet alkavat kuitenkin raahata niitä väärään suuntaan. Se selviää, kun paikalle tulee yksi muuttavista ihmisistä. Juha Hurmeen teksti Muuttomiehet lähtee pienestä, kieppuu hersyvästi, tekee yllätyksellisiä käännöksiä ja lentää viimein hieman yllättäviinkin sfääreihin.  Nimettömät roolihahmot, kaksi muuttomiestä, kolme muuttajaa ja yksi kuollut henkilö, liikkuvat ajassa ja paikassa ja

DADA 99 Riihimäki

Kuva
Leivotaan dada-pullaa ja hämmennetään todellisuutta DADA 99 Riihimäki. Todellisuuden tutkimuskeskus Riihimäen Teatterissa. Konsepti: Johanna Hammarberg. Ohjaus: Johanna Hammarberg ja Maria Oiva. Valot: Sami Rauhala. Äänisuunnittelu: Kari Paukola. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 5.9.2015.   © Kari Paukola Ensimmäisen maailmansodan uhan alla zürichiläisessä Cabaret Voltairessa syntyi taidesuuntaus dada, joka vastasi järjettömyydellä sodan julmuuteen. Dada eli liikkeenä vain lyhyen ajan ja muuntui sittemmin muun muassa surrealismiksi (Salvador Dali) ja oli nykytaiteen edeltäjä. 1960-luvulla dada kurkisteli yhteiskunnallisilla teemoillaan, mutta jäi silloinkin varsin marginaaliseksi ilmiöksi julistaessaan ”Art is dead, long live Dada”. Todellisuuden tutkimuskeskus on tuonut Riihimäen Teatteriin esitystapahtumien sarjan, jossa yleisö on osa dadaistista esitystä. Aivan aluksi jokainen saa päähänsä leipurimyssyn ja rinnuksilleen esiliinan. Sitä seuraa käsky men

Ministeriä viedään

Kuva
Aivot narikkaan ja Arenaan Ray Cooney: Ministeriä viedään. Suomennos: Pentti Järvinen. Ohjaus: Neil Hardwick. Lavastus: Antti Mattila. Puvut: Irmeli Toivanen. Suomenkielinen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 19.8.2015 Santeri Kinnunen, Asko Sarkola ja Esko Roine © Tapio Vanhatalo Ray Cooneyn kirjoittama Ministeriä viedään on puhdasverinen farssi, jonka ydinmehua ovat väärinymmärtämiset ja väärään aikaan väärässä paikassa törmäilyt. Hotellin ovet paukkuvat ja vaatteet lentävät roolihahmojen yrittäessä selvitä tukalista tilanteista. Se, että keskiössä ovat ministeri ja hänen erityisavustajansa, ei tee näytelmästä poliittista.  Tapahtumat sijoittuvat hotelliin, jossa tärkeän poliittisen seminaarin osallistujat asuvat. Arenan pieni näyttämö asettaa omat rajoituksensa, mutta se ei yksin ole syypää laimeaan esitykseen. Jotenkin vauhti ei saa syttymään, sillä eväitä oivalluksille ei ole. Suomalaispoliitikkojen nimien liruttaminen

Villinä liioitteleva klassikko astuu varkain tähän päivään

Kuva
Molière: Luulosairas. Suomennos ja ohjaus: Arto af Hällström. Lavastus: Kati Lukka. Puvustus: Tarja Simonen. Musiikki: Toni Edelman. Ensi-ilta Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 22.4.2015. Jukka-Pekka Palo (© Tuomo Manninen) Molièren (1622–1673) näytelmä Luulosairas pysyttelee Kansallisteatterissa ajalleen uskollisessa näyttämökuvassa, mutta teksti pirskahtelee ajattomasti.   Arto af Hällström on suomentanut tekstin väljästi ja tuonut mukaan loimilankoja, jotka virittävät esitystä alkuperäistä koomisempaan suuntaan. Liioittelua on tuotu mukaan roolihahmoihin, niin kehonkieleen kuin ulkoiseen olemukseen. Ja kuinka paljon komiikkaa syntyykään yksin palvelijatar Toinetten ylipitkän valkean esiliinan avulla? Tarja Simosen puvustus on mainio. Ronskin riehakkaat roolihahmot maustavat esitystä ja vievät sitä suuntaan, jossa näyttämöltä alkaa väistämättä etsiä linkkejä tähän päivään. Ja kyllä, päähenkilö Arganin kaltaisia luulosairaita ja helposti höynäytettäviä löytyy.

Tie Mekkaan

Kuva
Erilainen ihminen haastaa yhteisön Athol Fugard: Tie Mekkaan. Suomennos: Liisa Urpelainen. Ohjaus: Jotaarkka Pennanen. Lavastus: Juha Mäkipää. Veistokset: Suvi Vasama. Valosuunnittelu: Jari Vuori. Puvustus: Emmi Vainio. Ensi-ilta Hämeenlinnan Teatterissa 14.3.2015. Ritva Oksanen (© Terho Aalto) Athol Fugardin (s. 1932) kirjoittama Tie Mekkaan on ehdottoman hyvä näytelmäteksti. Sen monikerroksisuuden kautta päästään kiinni hyvin erilaisiin teemoihin. Tiheä teksti pitää jännitteen yllä ja sen käänteet ovat yllätyksellisiä. Tapahtumat kiertyvät ikääntyneen kuvanveistäjä Helenin elämän järjestelyn ympärille. Pihansa patsailla täyttänyt Helen pelkää kadottaneensa kuvien näkemisen taidon, ja fysiikkakin alkaa pettää. Häntä pidetään kummajaisena, mikä on johtanut erakoitumiseen. Heleniin kiintynyt nuori opettaja Elsa, saapuu auttamaan. Toisaalta apuaan tarjoaa kylän pastori Marius. Auttajien näkemykset eroavat suuresti toisistaan ja niin saadaan vastavoimien tais

Aamu

Kuva
Pianistin hymytön perhepotretti Aamu. Preludi c-molli op. 10. Teksti ja ohjaus Michael Baran. Dramaturgia: Eva Buchwald. Visuaalinen suunnittelu: Kimmo Viskari. Valo- ja videosuunnittelu: Kalle Ropponen. Äänisuunnittelu: Kristian Ekholm. Kantaesitys Kansallisteatterin Willensaunassa 11.3.2015.   Seela Sella (© Tuomo Manninen) Näyttämön valokeilassa on viimeistä piirtoa myöten täydellinen taiteilija, ja viistosti taustaseinällä hänen tarkkareunainen varjonsa. Väliverhon takana odottaa yleisö. Pian jäähyväiskonserttiaan soittamaan astuva Alma Knif purkaa ramppikuumeen valtaamana tuntojaan. Kansallisteatterin Aamu-näytelmä kuvaa maailmankuulun pianistin suhdetta taiteeseen ja omiin tyttäriin kautta linjan valon ja varjon kautta. On paljas ja piilossa oleva.  Alman tunteet ovat aina taipuneet vain taiteelle. Hänen elämänsä merkitykset kiinnittyvät sormituksiin koskettimilla, sointuihin ja juoksutuksiin. Äidiksi Almasta ei ole ollut. Michael Baranin teksti pain