tiistai 8. syyskuuta 2015

DADA 99 Riihimäki


Leivotaan dada-pullaa ja hämmennetään todellisuutta

DADA 99 Riihimäki. Todellisuuden tutkimuskeskus Riihimäen Teatterissa. Konsepti: Johanna Hammarberg. Ohjaus: Johanna Hammarberg ja Maria Oiva. Valot: Sami Rauhala. Äänisuunnittelu: Kari Paukola. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 5.9.2015.
 
@ Kari Paukola
Ensimmäisen maailmansodan uhan alla zürichiläisessä Cabaret Voltairessa syntyi taidesuuntaus dada, joka vastasi järjettömyydellä sodan julmuuteen. Dada eli liikkeenä vain lyhyen ajan ja muuntui sittemmin muun muassa surrealismiksi (Salvador Dali) ja oli nykytaiteen edeltäjä.

1960-luvulla dada kurkisteli yhteiskunnallisilla teemoillaan, mutta jäi silloinkin varsin marginaaliseksi ilmiöksi julistaessaan ”Art is dead, long live Dada”.

Todellisuuden tutkimuskeskus on tuonut Riihimäen Teatteriin esitystapahtumien sarjan, jossa yleisö on osa dadaistista esitystä. Aivan aluksi jokainen saa päähänsä leipurimyssyn ja rinnuksilleen esiliinan. Sitä seuraa käsky mennä käsien pesulle. 
 
Pitkällä pöydällä odottaa taikinan tekemiseen tarvittava materiaali elintarvikeväreineen, joten tuiki tavallista pullaa ei pääse alustamaan. Rakkaus ja taide -teeman mukaisten pullien pyörittelyn ja vääntelyn aikana leipurit keskustelevat annettujen ohjeiden löysässä otteessa.
Ympärillä tapahtuu alati monenmoista teatteritaiteeseen liittyvää. Jos havainnoi tarkkaan, huomaa olevansa osa kokonaisuutta, vaikuttavansa sen syntyyn. 

Johanna Hammarberg @ Kari Paukola
Taikinan kohotessa Johanna Hammarberg kertoo dadan historiasta.

Entä teksti, draamateksti? Muutama autenttinen dadaistinen, kielellisesti kaoottinen  katkelma kuullaan Katja Peacockin, Maija Siljanderin ja Matti Arnkilin esittäminä. Nähdään äänettömiä tanssikohtauksia ja sirkusakrobatiaa, mutta muutoin teksti syntyy opastajien ja osallistujien yhteistyönä. 

Jokaiseen esitykseen on pyydetty kaksi vierailijaa, joilla on senkertaiseen teemaan liittyvää asiantuntijuutta. Ensi-illan vieraina nähtiin elämäntaiteilija Olli Soini ja luokanopettaja ja vihreä poliitikko Sari Jokinen, jotka kertoivat omasta rakkaussuhteestaan taiteeseen. He olivat ennakkoon myös miettineet muutaman väittämän, joista osallistujat saivat pienissä ryhmissä vääntää kättä näyttämökahvilan pöydissä.

Mitä tällä esityksellä tavoitellaan? Ennen kaikkea dada rikkoo normeja, kaataa vallitsevia raja-aitoja, kyseenalaistaa ja yllättää. Kävikö tässä esityksessä niin?

Puheen pulinaa riitti kaiken aikaa, mutta provosoivimmat elementit tippuivat esityksen suunnittelijoilta. Puvustusta myöten koettiin hätkähdyksiä. 

Jos tuntee pettyneensä, siitä saa syyttää osin itseään. Kukaan ei estä heittäytymistä kokonaisuutta rikastuttavaan leikkiin. Kaikkiaan idea on raikas, jopa herkullinen.

Esityskertoja on kymmenen ja teema vaihtuu joka kerta. Seuraavassa esityksessä 10.9. ruoditaan teatterin kuolemaa.

Maija Siljander, Matti Arnkil ja Katja Peacock @Kari Paukola



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti