Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Verkossa - Wikileaksin nousu ja uho

Kuva
Hämeen Sanomat 15.12.2013 Verkkovuotojen lyhyt historia näyttämöllä Gunilla Hemming: Verkossa – Wikileaksin nousu ja uho. Suomennos: Liisa Urpelainen. Ohjaus: Milko Lehto. Lavastus ja puvut: Markus Tsokkinen. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa 12.12.2013. Niko Saarela (Kuva Charlotta Estman-Wennström)  Studio Pasilan näyttämölle on levitetty maailma, joka on moraalisesti kyseenalainen niin poliittisesti kuin taloudellisesti. Irakin sodasta vuotaneet julmat videot ja kuvat todistavat, että ihmisen pimeä puoli kääntyy näkyviin kovin helposti. Tapahtumien käynnistäjä Julian Assange ja hänen perustamansa Wikileaks sisäisine ristiriitoineen ovat Gunilla Hemmingin näytelmän keskiössä. Rinnalla kulkevat sotamies Bradley Manningin henkilöhahmon kuvaus ja hänen ratkaisujensa seuraukset.  Hemmingin teksti Verkossa nappaa verkkovuotamisen lyhyen historian palasia sieltä täältä. Arkojen asioiden vuoto julkisuuteen vetää mukaan tiedotusv

Kun kyyhkyset katosivat

Kuva
 Hämeen Sanomat 4.12.2013 Oksasen näyttämöversio on kirjaa selkeämpi Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat. Dramatisointi: Sofi Oksanen. Ohjaus: Raila Leppäkoski. Musiikki: Maija Kaunismaa. Lavastus ja puvut: Karmo Mende. Piirrokset, valokuvat ja videot: Mikko Ijäs. Kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 27.11.2013. Timo Tuominen ja Matleena Kuusniemi (Kuva Stefan Bremer) Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -romaani vaatii lukijalta lujaa keskittymistä. Sen aikahypyt ja henkilöiden määrä eivät päästä helpolla.  Oksasen kronologiseksi tapahtumasarjaksi dramatisoimaa näytelmää Kansallisteatterissa on juonenkulultaan helpompi seurata – mutta helppoa se ei ole. Näyttämö pyörii, tapahtumat lomittuvat toisiinsa simultaanisti. Orkesteri on kaiken aikaa läsnä, laulujen sanat ovat tuttuja, mutta melodiat muuttuneet.  Screeneille syntyy hiilipiirroksia ja tekstiplanssit laskeutuvat milloin mistäkin. Vuosilukujen piirtyminen taustalle avitta

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

 Hämeen Sanomat 23.11.2013 Rumaa Raisaa kaipaava Mielensäpahoittaja Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Dramatisointi ja ohjaus: Jorma Kairimo. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 9.10.2013. ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin” on jo istunut suomalaiseen sananparteen sulavasti. Tuomas Kyrön luoma marmattajaukko on löytänyt tiensä kansan sydämiin.  Kyrön teksti on siinä mielessä oivaa, että sitä pystyy lukemaan monella tavalla. Voi ottaa vain pintavaahdon, mutta voi kouria syvemmältäkin. Esko Rissanen kuoriutuu jo toistamiseen mielensäpahoittajaksi Riihimäen Teatterin matkalaukkuesityksessä, joka lähtee sinne, minne tilataan. Näytelmästä on erilaisia versioita riippuen siitä, millainen estradi milloinkin odottaa. Tämä arvio on tehty hoitolaitosversion pohjalta, joka on yksinäytöksinen, tunnin kestävä esitys. Ravintolateatteriversio on jaettu kahteen osaan. Jaakko Teppo ja Mielensäpahoittaja Näyttämöllä on vaatenaulakko, ruokapöytä t

Uups, korjaus Luukut auki! -arvioon

Aivot ajattelevat oikein, mutta sormet näppäilevät toisin. Riihimäen Luukut auki! -revyyssä imitoidaan Lauri Tähkää, ei Frederikiä. Kyllähän sen suun asennosta heti oivaltaa.

Luukut auki!

Kuva
  Hämeen Sanomat 5.11.2013 Revyy, joka pistelee ja kutittaa Luukut auki! VIT:n ja Riihimäen Teatterin yhteistuotanto. Käsikirjoitus: Taru Kivinen, Kiti Kokkonen, Niina Lahtinen, Kalle Ropponen ja Viivi Saarela. Ohjaus ja koreografia: Markku Nenonen. Lavastussuunnittelu: Kalle Ropponen. Valosuunnittelu: Jukka Kuronen. Pukusuunnittelu: Jukka Kuronen ja Tiina Joutsen. Musiikin sovitus: Katja Lappi. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 2.11.2013. Kuva Jarno Lindén Riihimäen Teatteri ja VIT (Varsin iloinen teatteri) heittävät pureskeltavaksi revyyn, joka suomii ajankohtaisia aiheita sekä kestosuosikkeja. Esitys kolistelee koomisen laitoja niin, että välillä pitää hetki tuumata, että mennäänkö sopimattoman puolelle. Markku Nenosen ohjaama railakas esitys irvailee lähes kaiken kustannuksella. Sopimattomuuspohdintaan joutuvat kohtaukset saavat kuitenkin oikeutuksensa, sillä niiden pistot osuvat perustellusti.  Meno kutittelee nauruhermoja, mutta kovin h

Kissa kuumalla katolla

Kuva
Hämeen Sanomat 23.10.2013 Lahden Kissa kuumalla katolla jää viileäksi Tennessee Williams: Kissa kuumalla katolla. Suomennos: Ari Koskinen. Sovitus ja ohjaus: Hilkka-Liisa Iivanainen. Lavastus ja valosuunnittelu: Jenni Kääriäinen. Pukusuunnittelu: Hilkka-Liisa Iivanainen ja Kaisu Heinonen. Äänisuunnittelu: Sami Järvinen. Koreografia: Jarkko Mandelin. Ensi-ilta Lahden Kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä 16.10.2013. Tapani Kalliomäki ja Elsa Saisio (Kuva Lauri Rotko) Tennessee Williamsin teksteissä on aina erityinen intensiteetti, ihmissuhteiden sähköinen tunnelma. Siihen viritetään myös Lahden Kaupunginteatterin Kissa kuumalla katolla -näytelmää. Elsa Saision Margaret kulkee näytelmän alussa hitaasti pimeän, kaskaiden laulun täyttämän   näyttämön läpi ja nousee portaat ylös. Hän alkaa laulaa herkkävireisesti Feeling good -biisiä, joka miksautuu alkuperäiseen Muse-yhtyeen versioon.  Hyvä olo on kuitenkin kaukana.   Pollitin perheen valheiden ja vi

Orkesteri

Kuva
  Hämeen Sanomat 22.10.2013 Virttyneen backstagen haaveilijat KOM-teatterissa Okko Leo: Orkesteri. Ohjaus: Janne Reinikainen. Lavastus: Markku Pätilä. Valot: Kari Vehkonen. Ääni: Jani Rapo. Kantaesitys KOM-teatterissa 16.10.2013. Samuli Niittymäki, Laura Malmivaara, Juho Milonoff ja Janne Reinikainen (Kuva: Noora Geagea) Vaikka KOM-teatterin lavalle astelee itsetietoisen näköinen bluesbrothersmainen orkesteri, ovat keikkapaikat varsin vaatimattomia. Markku Pätilän lavastuksen erittäin autenttinen, virttynyt työväentalon takahuone paljastaa sen karulla tavalla. Okko Leon Orkesteri-näytelmäteksti lähtee sekin kiertueelle. Janne Reinikaisen ohjaaman näytelmän lisäksi kuullaan Lauri Maijalan ohjaama kuunnelma, nähdään Matti Ijäksen ohjaama elokuva ja Sami Parkkinen kirjoittaa siitä romaanin.  Fiktiivisen The Everlast -orkesterin ainoa hitti Lentoon lähdit on nähtävissä musiikkivideona Youtubessa. Se kannattaa katsoa, sillä sanoitus on oiva vin

Tohtori Zivago

Kuva
Hämeen Sanomat 9.10.2013 Tohtori Zivago taipuu vaivoin musikaaliksi Michael Weller: Boris Pasternakin romaaniin perustuva Tohtori Zivago. Sävellys: Lucy Simon. Suomennos: Sami Parkkinen. Ohjaus: Hans Berndtsson. Koreografia: Gunilla Olsson Karlsson. Kapellimestari: Markku Luuppala. Lavastus ja puvut: Ralf Forsström. Euroopan kantaesitys 3.10.2013 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Jutun kaikki kuvat Charlotte Estman-Wennström     Boris Pasternakin romaani Tohtori Zivago kertoo lääkäri Juri Zivagosta, joka liikkuu pitkin Venäjää 1900-luvun alussa. Vallankumouksen sekasorron keskellä hän palvelee niin tsaarin joukkojen kuin kommunistienkin lääkärinä. Henkilökohtaisella tasolla mies kamppailee kahden rakkauden välillä. Michael Wellerin kirjoittama musikaali on dramaturgisesti hatara eikä taustoita asioita.  Juoni aukeaa selkeästi, mutta mustavalkoinen hyvä–paha -asetelma on turhan yksiviivainen. Ralf Forsströmin lavastus on häkel

Hämeenlinna

Kuva
  Hämeen Sanomat 25.9.2013 Kun Hämeenlinna oli vähällä päästä Hesarin kuukausiliitteeseen   Juha Itkonen näyttää pikkukaupungin taviksen näkökulmasta Sanna.Kaisa Palo (Kuva Pate Pesonius) Juha Itkonen: Hämeenlinna. Ohjaus: Jussi Nikkilä. Äänisuunnittelu ja musiikki: Kasperi Laine. Valosuunnittelu: Ada Halonen. Lavastus: Camilla Nenonen- Kantaesitys Q-teatterissa 12.9.2013.  Tästä se lähtee, sanoo helsinkiläinen toimittaja Paula Peltonen ( Sanna-Kaisa Palo ) saavuttuaan Hämeenlinnaan. Hän on tullut tekemään Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen juttua pikkukaupungista.  Se, mitä toimittaja saa nähdäkseen, voisi olla mistä pikkukaupungista tahansa. Juha Itkonen on kuitenkin valinnut tarinan tapahtumapaikaksi kotikaupunkinsa. Juttua lehteen ei synny, mutta syntyy yhden perheen traaginen kuvio, jonka käänteissä Hämeenlinnakin tulee koluttua Katumaa ja Tiiriötä myöten. Jussi Nikkilän ohjaus etenee selkeästi eroteltuine kohtauksineen lähes tyhjäl

Näyttelijätär

Kuva
Tyylikkäästi, tunteikkaasti ja intohimoisesti - Oksanen Näyttelijätär. Ritva Oksanen 50 vuotta näyttämöllä. Käsikirjoitus: Outi Popp. Ohjaaja: Arja Pessa. Kapellimestari: Pedro Hietanen. Valosuunnittelu: Hannu Suutari. Äänisuunnittelu: Pasi Lehtinen. Kantaesitys Hämeenlinnan Teatterissa 21.9.2013.   Kuva Tommi Kantanen Ritva Oksasen Näyttelijätär tekee hienon kaaren siitä hetkestä, jolloin nuori neiti päättää ryhtyä näyttelijättäreksi, tähän hetkeen. Viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu.  Näyttämöllä on niin yksityishenkilö Oksanen kuin rooleissaan loistava ammattilainen. Yksityinen ja julkinen laveerataan kokonaisteokseksi, jonka nimi on la Oksanen.  Estradilla on lisäksi vain Pedro Hietanen flyygelin takana ja kukkapylväs, jonka päällä vaasissa viisi valkoista ruusua. Käsikirjoittaja Outi Popp piipahtaa muutaman kerran tuomassa ja viemässä rekvisiittaa. Näyttämö on tähden. Tähti-nimitys kuulostaa kovin jalustalla olevalta ja sitähän Oksasessa ei ole

Vuosisadan rakkaustarinat

Kuva
 Hämeen Sanomat 18.9.2013 Märta ja Henrik Tikkasen tekstit kohtaavat Vuosisadan rakkaustarinat on kulttuurihistoriallisesti merkittävä näytelmä Seppo Parkkinen: Vuosisadan rakkaustarinat. Märta Tikkasen ja Henrik Tikkasen teosten pohjalta. Ohjaus: Kaisa Korhonen. Lavastus: Kati Lukka. Puvut: Tarja Simonen. Musiikki: Altti Uhlenius. Valosuunnittelu: Kalle Ropponen. Äänisuunnittelu: Jani Peltola. Kantaesitys Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 11.9.2013. Cécile Orblin, Petri Manninen ja Terhi Panula (Kuva Stefan Bremer) Näyttämö avautuu tyhjänkalseana, kuin remontissa oleva tila, jonka seinistä on revitty vanhat tapetit pois. Myöhemmin seinät värittyvät kulloistenkin asujiensa näköiseksi.  Noille seinille talttuvat villit ja ryntäilevät sanat, joita lentää kirjoituskoneesta parisuhteen tunnemylläkässä. Sinne piirtyy myös Henrik Tikkasen kuvitusta, ajatuksia naisesta. Tarina on Märta Tikkasen näkökulmasta koottu kolmen sukupolven kronikka, jos

Kaksi Vihtoria ja Klaara

Kuva
  Hämeen Sanomat 17.9.2013 Vihtorit ja Klaara viihdyttävät tehosteiden kera Teemu Aromaa ja Esko Rissanen (Kuva Jukka Salminen) Tatu Pekkarinen: Kaksi Vihtoria ja Klaara. Esitysdramaturgia: Saana Lavaste. Ohjaus. Markku Arokanto. Lavastus: Marko Karvonen. Pukusuunnittelu: Tiina Joutsen. Valosuunnittelu: Sami Rauhala. Äänisuunnittelu: Kari Paukola. Laulujen taustanauhat: La Strada. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 14.9.2013. Idea sarjakuvan tuomisesta näyttämölle on mainio. Wiivi ja Wagner   ovat jo löytäneet tiensä Helsingin Kaupunginteatteriin. Nyt on vuorossa GeorgeMcManusin sarjakuva Vihtori ja Klaara , jonka maailmaa on siirretty TatuPekkarisen klassikkoon Klaara ja hänen Vihtorinsa . Saana Lavaste vastaa esitysdramaturgiasta, jonka Markku Arokanto on ohjannut.  Muun muassa 30-luvun savikiekot ovat lainanneet näytelmälle sävelmaailmansa. Puvustus on tiukasti ajanmukaisen tyylikäs. Viiden näyttelijän voimin viedään läpi farssimainen ihmissuhd