Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.

Pesärikko/Riihimäen Teatteri

Kuva
Roihan Pesärikko näyttää vahvuuden toisin Orvokki Autio: Pesärikko. Dramatisointi, ohjaus, lavastus ja valosuunnittelu: Mikko Roiha. Pukusuunnittelu: Taina Sivonen. Ääni- ja videosuunnittelu sekä graafinen suunnittelu: Moe Mustafa. Suomen ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 21.9.2017. Kahdeksan teatterin yhteistuotantona syntynyt Orvokki Aution Pesärikko sai ensi-iltansa Berliinissä, ohjaaja Juha Roihan kotikaupungissa. Suomeen se rantautui ensimmäiseksi Riihimäen Teatteriin, mistä esitys jatka viiteen muuhun kaupunkiin. Pesärikko on yksi valtakunnallisen Suomi 100 -juhlavuoden esityksiä. Taina Reponen ja Veli-Matti Karén © Mohammed Moe Mustafa Roihan ohjaama esitys näyttää mielenkiintoisella tavalla pohjalaisperheen umpioituneen ilmapiirin olemalla näyttämökuvana täysin läpinäkyvä. Kun talon matroona sanoo, että mitään ei saa kylälle päin näyttää, on katsojalla edessään kuin röntgenkuva, josta lukea taudin eteneminen. Lavastuksellisesti läpinäkyvyys näytt

Koivu ja tähti/SKT

Kuva
Koivu ja tähti – juoksutus aikakausien läpi Pirkko Saisio: Koivu ja tähti. Ohjaus: Laura Jäntti. Lavastus: Kati Lukka. Pukusuunnittelu: Tarja Simone. Musiikki: Markus Fagerudd. Valosuunnittelu: Morten Reinan. Äänisuunnittelu: Raine Ahonen ja Esko Mattila. Kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 13.9.2017. © Stefan Bremer  Topeliuksen Koivu ja tähti -satu johdattaa tunnetusti lapset takaisin kotiin. Juoni on selkeä, isänmaallinen ja loppu onnellinen. Pirkko Saision Koivu ja tähti -näytelmä johdattaa monta ihmistä kotiin, toisen luo ja kenet minne milloinkin. Kolmituntinen esitys kierrättää satuja ja tositapahtumia, mutta juonta on turha etsiä. On palasia eri ajoista, myyteistä, uskomuksista ja vakaumuksista, joiden keskellä veli ja sisko, Kristoffer ja Hagar, vaeltavat. Eivät edes he pääse asioista yksimielisyyteen, puhumattakaan suomalaisista ylipäätään. Lisäksi eri kansallisuuksia kuin myös eläinkuntaa tulee ja menee omia elinmahdollisuuksiaan tutka

Kangastus 38/SKT

Kuva
Syviä viiltoja Suomi-kuvassa Kjell Westö: Kangastus 38. Suomennos: Liisa Ryömä. Dramatisointi: Michael Baran. Ohjaus: Mikaela Hasán. Lavastus: Katri Rentto. Pukusuunnittelu: Anna Sinkkonen. Valosuunnittelu: Ville Toikka. Äänisuunnittelu: Esa Mattila. Videosuunnittelu: Paula Lehtonen. Tunnusmusiikki: Markus Fagerudd. Kantaesitys Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 8.9.2017. © Mitro Härkönen Kuinka tutun kuuloisina sanat kaikuvatkaan Kansallisteatterin näyttämöllä, vaikka siellä ollaankin 30-luvun Suomessa. Vierauden uhka ja isänmaan asia niputetaan tiukasti yhteen, kuten tänä päivänä. Kjell Westön Kangastus 38 kuvaa tarkasti sotaa edeltävän ajan ilmapiiriä Helsingin porvarispiireissä. Sotaan ei uskota vaan siihen, että ihminen on oppinut historiasta, edellisestä sodasta viisastuneena. Hitler nähdään rauhanmiehenä, joka nostaa saksalaisten itsetunnon alhosta. Michael Baranin dramatisointi piirtää romaanista napakan kaaren. Tematiikan kannalta oleellisia kohtauksi

Palkkamurhaajan painajainen/HKT

Kuva
 Hurmaavan kaheli tyyppigalleria Francis Veber: Palkkamurhaajan painajainen. Suomennos: Reita Lounatvuori. Ohjaus: Mika Eirtovaara. Lavastus: Peter Ahlqvist. Puvut: Elina Kolehmainen. Suomenkielinen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 6.9.2017.   Antti Peltola, Santeri Kinnunen ja Iikka Forss © Mirka Kleemola Monesti on käynyt niin, että en ole farssia katsoessani edes hymyillyt. Ja farssin tehtävä kun on nimenomaan esittää asioita sellaisella kierteellä, että katsoja hullaantuu tarkan ajoituksen merkkaamista kommelluksista, väärinymmärryksistä ja äkkikäänteistä. Francis Veberin Palkkamurhaajan painajainen ei sisällöllään yllä aivan genren parhaimmistoon, missä yhteiskunnan vääristymät ja sementoitunut normisto saavat huutia. Kaikki seitsemän ovea käyvät kuitenkin tiuhaan, kun palkkamurhaaja ja toisen luokan valokuvaaja osuvat naapureiksi hotelliin. Mika Eirtovaaran ohjaama esitys on vauhdin ja sanailun keitos, jolle ei voi olla lämpenemättä.