Tekstit

9 hyvää syytä elää – Ryhmäteatteri

Kuva
Kun ihmiset eivät kohtaa
Anna Krogerus: 9 hyvää syytä elää. Ohjaus Kaisa-Liisa Logren. Lavastus ja pukusuunnittelu Paula Koivunen. Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä. Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen. Koreografia Kaisa Niemi. Kantaesitys Ryhmäteatterissa 10.10.2018.

Anna Krogeruksen Ryhmäteatterille kirjoittama näytelmä 9 hyvää syytä elää tuo näyttämölle kirjavan kaartin sivussa eläviä. He kulkevat toistensa ohi ja pelkäävät eniten salaisuutensa paljastumista.
Tekstin keskiössä on nuori mielenterveyskuntoutuja Klara (Ella Mettänen), joka yrittää oppia elämään yksin ilman holhoavaa äitiä. Klara ei tahdo selvitä edes arjen rutiineista, ja ulos meneminen tuntuu ylivoimaisen ahdistavalta. Hän seuraa ikkunan läpi pihalla liikkuvia ihmisiä. Klara käy itsekseen dialogia tiskialtaassa liikkuvan hämähäkin kanssa ja leikkii välillä mimmiä, joka haistattaa pitkät koko maailmalle. Yksinäisyys tuottaa toimintoja ja sisäistä puhetta, että olisi edes jotain. Mettänen liikkuu aran pelokkaan ja viha…

Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti – HKT

Kuva
Värikkään vauhdikas Puntila hurmaa kepeydellään

Bertolt Brecht ja Hella Wuolijoki: Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti. Suomennos: Elvi Sinervo. Ohjaus: Kari Heiskanen. Sävellys: Arttu Takalo. Koreografia: Johanna Elovaara. Lavastus: Markku Hakuri. Puvut: Tiina Kaukanen. Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 20.9.2018.

Kari Heiskasen ohjaama Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti yllättää värikkyydellään ja vauhdillaan. Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen tarjoama sanoma ei tunnu pätkääkään osoittelevalta eikä opettavaiselta. Häikäilemätön isäntä riepottelee työläisiään arvaamattomine oikkuineen.
Hämäläisen isännän vallan linnake on viitteellinen hajallaan olevine mahtipontisine pylväineen ja palmuineen. Puntila-valomainos loistaa keskellä, ettei unohtuisi, kenellä on valta.
Esitys saa ajattoman ja paikattoman luonteen, kun eksoottisiin kuoseihin puettu väki valtaa lavan ja kiepahtaa tanssin pyörteisiin. Rinnalle tuodaan toki muutama perusduunari, mutta pestuumarkk…

Miehen kylkiluu – Riihimäen Teatteri

Kuva
Naimakauppoja karikatyyrien voimin
Maria Jotuni: Miehen kylkiluu. Sovitus, ohjaus ja lavastus: Mikko Roiha. Pukusuunnittelu: Taina Sivonen. Äänisuunnittelu: Moe Mustafa. Kahdeksan teatterin yhteistuotannon Riihimäen Teatterin ensi-ilta 27.9.2018.


Mikko Roiha jatkaa klassikkojen versiointia monen teatterin yhteistyönä. Viime vuonna Riihimäellä nähtiin pohjalaismaisemaan sijoittuva Orvokki AutionPesärikko, nyt vuorossa on versio Maria Jotunin näytelmästä Miehen kylkiluu. Jotunin itäsuomalaiset juuret puskevat vahvasti esiin heittäessään toimintaan mahdollisuuden tehdä tai olla tekemättä, kun Aution tekstissä asiat olivat juuri niin kuin sanottihin.

Näytelmä on tuotu 60- ja 70-lukua muistuttavaan miljööseen, mistä vihjaavat lavastus, puvustus ja taustalla soiva musiikki. Ollaan huoneessa, joka on vain puolen näyttämön korkuinen ja jonka seinän mittaisen ikkunan verhot ovat kiinni (välillä joku tirkistelee ulkoa verhojen läpi). Tila on lähes tyhjä, vain yksi viherkasvi ikkunalaudalla, sähkö…

Musta Saara – Kansallisteatteri

Kuva
Musta Saara ilveilee murenevan Euroopan yllä
Pirkko Saisio: Musta Saara. Musiikki: Jussi Tuurna. Ohjaus: Laura Jäntti. Lavastus: Kati Lukka. Pukusuunnittelu: Tarja Simone. Valosuunnittelu: Morten Reinan. Äänisuunnittelu: Jussi Matikainen ja Ville Leppilahti. Koreografia: Janne Marja-aho. Kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 12.9.2018.

Täytyy olla melko sivistynyt pysyäkseen Pirkko Saision Musta Saara -näytelmän juonenkäänteissä mukana. Vauhdikas sirkus purjehtii historian alaviitteiden aallokossa reippaasti ja olettaa katsojan tuntevan myös vanhoja esitystekstejä.
Saision ja Jussi Tuurnan musiikkinäytelmä on visuaalinen runsaudensarvi, joka syöttää näyttämölle mitä ihmeellisimpiä maisemia, rakennelmia, erilaisia ihmisjoukkoja sekä fantasiahahmoja. Orkesteri on kaiken aikaa läsnä ja laulut kajahtavat upeasti.
Seremoniamestareina toimii kolme Punaisen Myllyn senioritanssijaa. Ulla Tapaninen, Sinikka Sokka ja Tiina “Tinze” Weckström kommentoivat brechtiläisvaikutteisen esityk…

Täti ja minä – Riihimäen teatteri

Kuva
Musta nauru kuolemalle

Morris Panych: Täti ja minä. Ohjaus: Taru Kivinen. Skenografi: Jonna Kuittinen. Valo- ja videosuunnittelu: Sami Rauhala. Äänisuunnittelu: Kari Paukola. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 15.9.2018.

Vain kaksi näyttelijää, joista toinen sanoo vain kaksi sanaa ennen väliaikaa, sellainen on Riihimäen Teatterissa ensi-iltansa saanut Täti ja minä -näytelmä.Morris Panychin teksti virittyy vakavien aiheiden äärelle, mutta kääntyy mustaksi komediaksi, joka yllättää käänteillään. Näytelmää on esitetty monissa suomalaisissa teattereissa.

Pankkivirkailija Kemp (Eero Ojala) on saanut kirjeen kuolemansairaalta tädiltään (Katja Peacock), jota ei ole tavannut sitten lapsuutensa, yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Sänkyyn sidottu täti on kirjoittanut haluavansa tavata sisarenpoikansa, joka päättää oitis lähteä hoitamaan sukulaisensa kunniallisesti hautaan.

Puhetta suoltava Kemp saapuu tädin kerrostalohuoneistoon ja on heti valmis aloittamaan hautaanpanijaisvalmistelut. Täti pysyy vuoteessa…

Gabriel – Kansallisteatteri

Kuva
Mikä ihana valhe


Mika Waltari: Gabriel. Ohjaus: Vesa Vierikko. Dramaturgi: Eva Buchwald. Lavastus ja pukusuunnittelu: Anna Sinkkonen. Valosuunnittelu: Aslak Sandström. Äänisuunnittelu: Jani Peltola. Ensi-ilta Kansallisteatterin Willensaunassa 13.9.2018.


Mika Waltarin menestynein näytelmä Gabriel, tule takaisin on Willensaunassa pelkkä Gabriel, mutta se ei tarkoita, että näytelmä olisi kokenut rajun modernisoinnin. Ilmaisun tapa vie tekstin jopa ilmestymisaikaan, 40-luvun puoliväliin. Ja hitto vieköön, se tuntuu hyvältä.

Ulrikan ja Kristinan ikäneitojen koti on nuhteeton. Siellä kaikki sujuu kuten aina ennenkin. Isän ohjeiden mukaan pidetään paperikauppaa ja ollaan taloudessa tarkkoja. Neidit ovat saaneet huolehdittavakseen kuolleen sisarensa Raili-tyttären, jonka suoraviivaista toimintaa he yrittävät suitsia.

Asiat ovat hyvin, kunnes erään Helsingin matkan aikana käärme on luikerrellut Kristiinan (Karin Pacius) elämään. Hän on kohdannut miehen, ja millaisen. Sellaisen, joka on pannut pää…

Tainaron – SKT

Kuva
Kirjeitä metamorfoosien maailmasta
Leena Krohn: Tainaron. Dramatisointi: Iida Hämeen-Anttila ja Essi Rossi. Ohjaus: Essi Rossi. Musiikki: Aino Venna. Lavastus ja valosuunnittelu: Milla Martikainen. Videointi: Milla Martikainen ja Aino Venna. Pukusuunnittelu: Auli Turtiainen. Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen. Ensi-ilta 29.8.2018 Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä.

Olen lukenut Leena KrohninTainaronin (1985) useampaan kertaan. Sen maailma on piirtynyt mieleen vihreänruskeana hyönteisten valtakuntana laaksoineen ja kukkuloineen, joiden yläpuolelle kurottavat värikkäät kasvit, mutta jossa on kuitenkin katuja ja kerrostaloja.
Essi Rossi ja Iida Hämeen-Anttila ovat rakentaneet Kansallisteatterin näyttämölle toisenlaisen maisematulkinnan. Sen myötä tarina kallistuu enemmän spekulatiivisen fiktion maailmaan ja tuo videoineen ja metallisine äänimaisemineen vahvemman dystooppisen kuvaston.
Tainaron kertoo nimeämättömän ihmisen matkasta outoon hyönteismaailmaan, josta tämä lähettää kirjeitä to…