Ääni katsomossa

Rikinkeltainen taivas leiskuu kirkkaana Rikinkeltainen taivas, Kjell Westö, suomennos Laura Beck, dramatisointi Michael Baran, ohjaus Juhana von Bagh, koreografia Jyrki Karttunen, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Ville Toikka, äänisuunnittelu Tatu Nenonen, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Kantaesitys Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 4.12.2019. Pyry Nikkilä ja Annika Poijärvi © Katri Naukkarinen Kuuntelin Kjell Westön Rikinkeltaisen taivaan äänikirjana. Pidin tarinaa melko pitkäveteisenä ja moneen suuntaan rönsyilevänä. Michael Baranin dramatisoimassa ja Juhana von Baghin ohjaamassa näyttämöversiossa pitkäveteisyydestä ei ole jäljellä rahtuakaan. On kuin koko teos olisi silputtu osiin ja kasattu uudelleen musiikilliseksi tai tanssilliseksi tarinaksi, jossa tärkeät osat toistuvat muunnelmina. Kirjan apeantuntuinen tunnelma on häivytetty pois. von Baghin ohjauksessa tapahtumia asetellaan ikään kuin kääntyilevän peilin eteen.

Unelmat eivät kuole Kristiina Halttu, Hannu-Pekka Björkman ja Aku Hirviniemi @ Mitro Härkönen Arthur Miller kirjoitti Kauppamatkustajan kuolema -näytelmän laman jälkeisessä Amerikassa 70 vuotta sitten. Päähenkilö Willy Lomanin ( Hannu-Pekka Björkman ) unelmia nousta juoksupojasta johtajaksi ei kuitenkaan kitketä pois. Millerin teksti on taidokasta, ja sitä on katsottava osin aikansa tuotteena. Mika Myllyahon ohjaama tulkinta puristuu ahdistavan vankilamaiseksi harmaassa harkkotalossa. Perheen elämän rakentuminen talon hitaan rakentumisen rinnalla on vahva elementti. Kun viimeinen lainaerä on maksettu, on Willy kuollut. Lomanin perheen täyttymättömien unelmien syyllistä voi etsiä yhteiskunnasta mutta myös siitä, että Willy on “kuin pieni vene, joka etsii satamaa”. Epätoivoisessa etsinnässään hän eksyy ahdistaviin päänsisäisiin retkiin. Harkkoseinien puristusta avataan tarpeen tullen, Kati Lukan lavastus muuntuu hyvin eri tilanteisiin. Menneisyys päästetään liukumaan m