Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2019.

Yhtä matkaa – SKT

Kuva
Pienesti elämän ihmeellisyydestä Yhtä matkaa, kirjoittanut Leena Tamminen. Ohjaus Kari Paukkunen, lavastus Martti Aiha, pukusuunnittelu Auli Turtiainen, äänisuunnittelu Tuomas Fränti, valosuunnittelu Lari Palander, videosuunnittelu Jonathan Miller. Esitys on Kansallisteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotantoa. Ensi-ilta 23.3.2019 Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Seela Sella ja Puntti Valtonen © Johnny Korkman Leena Tammisen kirjoittama näytelmä Yhtä matkaa on periaatteessa hyvin yksinkertainen tarina. Ollaan junassa matkalla pohjoiseen. Vaunussa on kaksi ihmistä, joista toinen haluaa jutella, toinen ei. Ja lisäksi on mystinen konduktööri, joka tuo omia mausteitaan jutun edetessä. Kansallisen Suurelle näyttämölle tuotu esitys panee pohtimaan, onko junan ikkunan takana vilistävä lumimaisema sittenkin jotain enemmän.Täkyjä moiseen tulkintaan heitellään. Seela Sellan Aino on yli kahdeksankymppinen puhelias nainen. Hän tekee tyhjiksi Puntti V

Yksinäisten kaupunki – Kapsäkki

Kuva
Yksinäisyys jää stereotypioiden kuvaukseksi, musiikki toimii Yksinäisten kaupunki. Käsikirjoitus Eppu Nuotio, ohjaus Kurt Nuotio, sävellys Jukka Nykänen, visualisointi Sanna Pelliccioni, koreografia Johanna Elovaara, valot ja äänet Rasmus Kallio. Ensi-ilta Kapsäkissä 13.3.2019. Kuva Sanna Pelliccioni © Sanna Breilin Yksinäisyys on todistetusti suomalaisten kaupunkien ja miksei maaseudunkin suuri ongelma. Se luokitellaan jo sairaudeksi. Nämä sairaat eivät useimmiten kuitenkaan hae apua. Eppu Nuotio oli lukenut jutun tästä meitä suomalaisia vaivaavasta ongelmasta ja päätti kirjoittaa aiheesta läpilauletun musikaalin . Hän perehtyi asiaan tutkija Nina Junttilan dokumenttien kautta. Kurt Nuotion ohjaama Yksinäisten kaupunki on väliajaton, reilun tunnin mittainen musiikillisesti nautittava kokonaisuus. Jukka Nykäsen säveltämän musiikin kautta neljä laulajaa tulkitsee erilaisten yksinäisten kohtaloita. Mukana on korvamadoiksikin jääviä lauluja. Akustinen trio, p

Yhdestoista hetki – SKT

Kuva
Vaalikevään osuva näytelmä Yhdestoista hetki, Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä. Ohjaus Esa Leskinen, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simanainen, musiikki Samuli Laiho, valosuunnittelu Ville Toikka, äänisuunnittelu Esa Mattila. Kantaesitys Kansallisteatterin Suurella Näyttämöllä 6.3.2019. © Mitro Härkönen Kansallisteatterin Yhdestoista hetki -näytelmä jatkaa siitä, mihin Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä jäivät Neljäs tie -tekstissään, jossa käytiin Suomen historiaa sen alkutaipaleelta EU-kriisiin asti. Nyt mennään kauemmas, antiikkiin, ensin Kreikan jumalien luo, jotka näyttävät ahneen tien ja sitten demokratiaa pohtineiden filosofien kuulijoiksi. Yhdestoista hetki on Leskinen-Vähälä-parivaljakon trilogian toinen osa. Näyttämöllä ollaan nytkin viitteellisen lavastuksen keskellä tragedian, farssin ja musiikin äärellä kuten ykkösosassa. Ensimmäisellä puoliajalla keskitytään Suomen politiikan kabinettien, valiokuntien ja hallituksen lausumiin, joita tie

Kirsikkatarha – HKT

Kuva
Kirsikkatarha kuhisee huomion tavoittelijoita Anton Tšehov: Kirsikkatarha. Ohjaus Lauri Maijala, suomennos Martti Anhava, lavastus Janne Vasama, sävellys Lauri Porra, pukusuunnittelu Tiina Kaukonen, valosuunnittelu Mika Ijäs, äänisuunnittelu Kai Poutanen, dramaturgi Merja Turunen. Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 28.2.2019. © Stefan Bremer Täytyykö teatteriesityksestä pitää? Tätä kysyn itseltäni nähtyäni Lauri Maijalan version Tšehovin Kirsikkatarhasta . Kolmituntinen esitys ei missään kohdin ole kevyt – ellei sitten huvitu humalaisen kompuroinnista, ihmisen hölmöydestä tai vanhuksen kykenemättömyydestä nuoremmille itsestäänselvään. Roolihahmot eivät ole miellyttäviä. Vanhassa maailmassa, perityn omaisuuden turvin eläneet jatkavat tuhlailevan itsekästä elämää ja hännystelijät pokkuroivat muruja kerjäten. Näinhän tekstiin on kirjattu, mutta nyt käännetään sisuskalut näkyviin. Jokainen yrittää hyötyä, omalla tavallaan. Maijalan ohjauksill

3T kollektiivi – POE! – Edgar Allan and the Psychobilly Ravensa – Riihimäen Teatteri

Kuva
Herkullisia nyrjähdyksiä POE! – Edgar Allan and the Psychobilly Ravens. Käsikirjoitus ja ohjaus 3T kollektiivi (Iiro Ollila, Liisa Risu ja Samuli Reunanen). Valosuunnittelu Sam Siltavuori, videosuunnittelu Sami Rauhala. Esitys on Näyttämö 3T:n, Riihimäen Teatterin ja Tanssiteatteri Minimin yhteistuotanto. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 2.3.2019. Liisa Ruuskanen, Noomi Forslund, Katja Peacock ja Juha Ekola © Aki Loponen 3T kollektiivi vieraili Riihimäen Teatterissa omaperäisellä Grimmin iltasatuversiollaan vuonna 2016. Se on jättänyt vahvan kuvan mieleen. Nyt 3T on tarttunut Edgar Allan Poen (1809–1849) teksteihin, joissa tummien sävyjen ja yliluonnollisten voimien virta jatkaa kulkuaan. Tuossa maailmassa on kuitenkin aina läsnä kepeä nyrjähdys, joka toteutuu herkullisesti 3T:n ja Riihimäen Teatterin sekä Tanssiteatteri Minimin kanssa yhteistyönä tuotetussa esityksessä. Näyttämöllä ollaan mustat palttoot päällä. Ylipäätään musta hallitsee kokonaiskuvaa, jossa