Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2013.

Hämeenlinna

Kuva
  Hämeen Sanomat 25.9.2013 Kun Hämeenlinna oli vähällä päästä Hesarin kuukausiliitteeseen   Juha Itkonen näyttää pikkukaupungin taviksen näkökulmasta Sanna.Kaisa Palo (Kuva Pate Pesonius) Juha Itkonen: Hämeenlinna. Ohjaus: Jussi Nikkilä. Äänisuunnittelu ja musiikki: Kasperi Laine. Valosuunnittelu: Ada Halonen. Lavastus: Camilla Nenonen- Kantaesitys Q-teatterissa 12.9.2013.  Tästä se lähtee, sanoo helsinkiläinen toimittaja Paula Peltonen ( Sanna-Kaisa Palo ) saavuttuaan Hämeenlinnaan. Hän on tullut tekemään Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen juttua pikkukaupungista.  Se, mitä toimittaja saa nähdäkseen, voisi olla mistä pikkukaupungista tahansa. Juha Itkonen on kuitenkin valinnut tarinan tapahtumapaikaksi kotikaupunkinsa. Juttua lehteen ei synny, mutta syntyy yhden perheen traaginen kuvio, jonka käänteissä Hämeenlinnakin tulee koluttua Katumaa ja Tiiriötä myöten. Jussi Nikkilän ohjaus etenee selkeästi eroteltuine kohtauksineen lähes tyhjäl

Näyttelijätär

Kuva
Tyylikkäästi, tunteikkaasti ja intohimoisesti - Oksanen Näyttelijätär. Ritva Oksanen 50 vuotta näyttämöllä. Käsikirjoitus: Outi Popp. Ohjaaja: Arja Pessa. Kapellimestari: Pedro Hietanen. Valosuunnittelu: Hannu Suutari. Äänisuunnittelu: Pasi Lehtinen. Kantaesitys Hämeenlinnan Teatterissa 21.9.2013.   Kuva Tommi Kantanen Ritva Oksasen Näyttelijätär tekee hienon kaaren siitä hetkestä, jolloin nuori neiti päättää ryhtyä näyttelijättäreksi, tähän hetkeen. Viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu.  Näyttämöllä on niin yksityishenkilö Oksanen kuin rooleissaan loistava ammattilainen. Yksityinen ja julkinen laveerataan kokonaisteokseksi, jonka nimi on la Oksanen.  Estradilla on lisäksi vain Pedro Hietanen flyygelin takana ja kukkapylväs, jonka päällä vaasissa viisi valkoista ruusua. Käsikirjoittaja Outi Popp piipahtaa muutaman kerran tuomassa ja viemässä rekvisiittaa. Näyttämö on tähden. Tähti-nimitys kuulostaa kovin jalustalla olevalta ja sitähän Oksasessa ei ole

Vuosisadan rakkaustarinat

Kuva
 Hämeen Sanomat 18.9.2013 Märta ja Henrik Tikkasen tekstit kohtaavat Vuosisadan rakkaustarinat on kulttuurihistoriallisesti merkittävä näytelmä Seppo Parkkinen: Vuosisadan rakkaustarinat. Märta Tikkasen ja Henrik Tikkasen teosten pohjalta. Ohjaus: Kaisa Korhonen. Lavastus: Kati Lukka. Puvut: Tarja Simonen. Musiikki: Altti Uhlenius. Valosuunnittelu: Kalle Ropponen. Äänisuunnittelu: Jani Peltola. Kantaesitys Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 11.9.2013. Cécile Orblin, Petri Manninen ja Terhi Panula (Kuva Stefan Bremer) Näyttämö avautuu tyhjänkalseana, kuin remontissa oleva tila, jonka seinistä on revitty vanhat tapetit pois. Myöhemmin seinät värittyvät kulloistenkin asujiensa näköiseksi.  Noille seinille talttuvat villit ja ryntäilevät sanat, joita lentää kirjoituskoneesta parisuhteen tunnemylläkässä. Sinne piirtyy myös Henrik Tikkasen kuvitusta, ajatuksia naisesta. Tarina on Märta Tikkasen näkökulmasta koottu kolmen sukupolven kronikka, jos

Kaksi Vihtoria ja Klaara

Kuva
  Hämeen Sanomat 17.9.2013 Vihtorit ja Klaara viihdyttävät tehosteiden kera Teemu Aromaa ja Esko Rissanen (Kuva Jukka Salminen) Tatu Pekkarinen: Kaksi Vihtoria ja Klaara. Esitysdramaturgia: Saana Lavaste. Ohjaus. Markku Arokanto. Lavastus: Marko Karvonen. Pukusuunnittelu: Tiina Joutsen. Valosuunnittelu: Sami Rauhala. Äänisuunnittelu: Kari Paukola. Laulujen taustanauhat: La Strada. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 14.9.2013. Idea sarjakuvan tuomisesta näyttämölle on mainio. Wiivi ja Wagner   ovat jo löytäneet tiensä Helsingin Kaupunginteatteriin. Nyt on vuorossa GeorgeMcManusin sarjakuva Vihtori ja Klaara , jonka maailmaa on siirretty TatuPekkarisen klassikkoon Klaara ja hänen Vihtorinsa . Saana Lavaste vastaa esitysdramaturgiasta, jonka Markku Arokanto on ohjannut.  Muun muassa 30-luvun savikiekot ovat lainanneet näytelmälle sävelmaailmansa. Puvustus on tiukasti ajanmukaisen tyylikäs. Viiden näyttelijän voimin viedään läpi farssimainen ihmissuhd

Pojat

Kuva
Hämeen Sanomat 14.9.2013 Pojat hukkuvat koomiseen Energistä esitystä on hauska katsella, mutta vakavat teemat hautautuvat pöljäilyyn Paavo Rintala: Pojat. Sovitus ja ohjaus: Snoopi Siren. Sävellys ja sanat: Jarkko Martikainen. Koreografia: Riia Kivimäki. Lavastus: Eira Lähteinen. Puvut: Anne Laatikainen. Valosuunnittelu: Jari Vuori. Äänisuunnittelu: Harri Kuittinen. Ensi-ilta Hämeenlinnan Teatterissa 12.9.2013. Pyry Nikkilä (Kuva Tommi Kantanen) Snoopi Siren on tarttunut rohkeasti Paavo Rintalan tekstiin Pojat , josta varsin monella Mikko Niskasen elokuvan nähneellä on vahva mielikuva.Kun elokuva nosti erityisesti yhden pojan kokemusmaailman lähelle, asettaa Siren koko poikajoukon katseen kohteeksi.  Oulun Raksilan poikasakki on puberteetissaan poukkoilevia ipanoita, joille sodan mukanaan tuoma epävarmuus tarjoaa monenlaisia rooleja. Ympärillä on esimerkkiä kopioitavaksi. Arjen elämä on horjahtelevaa sekasortoa, kun isät taistelevat rintamil

Hotelli Paradiso

Kuva
Hotelli Paradiso on liian hiottu Santeri Kinnunen ja Sanna-June Hyde  Georges Feydeau: Hotelli Paradiso. Suomennos: Reita Lounatvuori. Ohjaus: Neil Hardwick. Lavastus: Katariina Kirjavainen. Puvut: Sari Salmela. Valosuunnittelu: Markku Penttilä. Äänisuunnittelu: Kirsi Peteri. Ensi-ilta 22.8.2013 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.   On ovia, vauhtia, muoto on tärkeämpää kuin tekstin sisältö ja hauskaan pyritään ehdoitta. Siinä farssin olennaisia piirteitä. Helppoa homma ei ole, ei vaikka teksti olisi kuinka herkullinen. Ajoituksen on osuttava juuri kohdalleen. Helsingin Kaupunginteatteri on tarttunut säännöllisin väliajoin ranskalaisen Georges Feydeaun (1821–1873) kirjoittamiin farsseihin, joita pidetäänkin lajityyppinsä aatelina. Parit suhteet sekaisin Yli kuuteenkymmeneen näytelmäänsä Feydeaun on pöyhinyt materiaalia parisuhteesta.  Neil Hardwickin ohjaaman Hotelli Paradison juonikuviossa luistelee kaksi pariskuntaa, toisiins