Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2012.

Patriarkka

Kuva
Hämeen Sanomat 22.9.2012 Ilkikurisen kirpeä Patriarkka Juha Jokelan uutuusnäytelmässä kaiken voi nähdä toisin. Patriarkka on Kansallisteatterin juhlanäytelmä. Juha Jokela: Patriarkka, Suomen kansallisteatterin 140-vuotisjuhlanäytelmä. Ohjaus: Juha Jokela. Dramaturgia: Minna Leino. Lavastus: Teppo Järvinen. Videot: Timo Teräväinen. Pukusuunnittelu: Auli Turtiainen. Valosuunnittelu: Minna Toikka. Äänisuunnittelu: Tommi Koskinen. Kantaesitys Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 19.9.2012. Kuva: Stefan Bremer ”Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi” on yksi niistä sitaateista, jotka ovat Juha Jokelan Patriarkka-näytelmän avaimia. Avattavaksi näyttämölle tuodaan kahden sukupolven ylitsepääsemätön kuilu. Yhtä kaukana kuin näyttämöllä soiva Leonard Cohenin ja Björkin musiikki ovat toisistaan, ovat suurten ikäluokkien edustajat ja heidän nelikymppiset lapsensa. Laulun sanojakin tulkitaan eri tavoin, haluttuun suuntaan. Kuilun reunalla huutelevat  ihan

Voitto Kotiin

Hämeen Sanomat 19.9.2012 Kunhan vain lottovoiton saisi Oliver Bukowski : Voitto kotiin. Suomennos: Jukka-Pekka Pajunen. Ohjaus ja sovitus: Tapani Kalliomäki. Lavastus ja puvut: Minna Välimäki. Valosuunnittelu: Jouni Nykopp. Äänisuunnittelu: Jukka Vierimaa. Koreografia: Laura Huhtamaa. Ensi-ilta Lahden Kaupunginteatterin Aino-näyttämöllä 1.9.2012. I hmiset, joilla ei kauhassa vallan hirmuisesti eväitä elämälle ole, joutuvat kiertämään melkoisen temppuradan selvitäkseen kunnialla kujanjuoksustaan. Tämä on Oliver Bukowskin Voitto kotiin -tekstin läpi kulkeva juonne. Kirjailija on käyttänyt samaa aihiota näytelmässään Tokioon menossa , jota Suomessa on esitetty monessa teatterissa. Synkistelyyn Bukowski ei taivu vaan kytkee aina mustanpuhuvan huumorivaihteen päälle. Yli lyödään niin että roiskuu, mutta kirpeäntarkat yhteiskunnalliset huomiot ovat alati läsnä. Tapani Kalliomäen ohjaus Lahden Kaupunginteatterin Aino-näyttämöllä alkaa räväkästi. Keski-ikäin

Aie

Kuva
  Aie odotuttaa ja ryöpyttää Michael Baran : Aie. Ohjaus: Michael Baran. Visuaalinen suunnittelu: Kimmo Viskari. Musiikki: Olli Kortekangas . Valosuunnittelu: Ilkka Niskanen. Äänisuunnittelu: Juha Kerkola. Rooleissa: Seela Sella, Ismo Kallio, Markku Maaliamaa ja Kreeta Salminen. Kantaesitys Kansallisteatterin Willensaunassa 12.9.2012. Ismo Kallio ja Seela Sella (Kuva Tuomo Manninen) Nurmea kaikkialla, näyttämön täydeltä, erilaisina tasoina, ja ripaus havuja. Seinillä teipattuja kuvia, ovia ja saumoja. Tähän tilaan saapuu vanha pariskunta ja antaa odotuttaa tapahtumien liikahdusta,  piano levittää Olli Kortekankaan epämelodista sävelvirtaansa kaiken ylle. Pianolle on annettu kertojan ääni, josta ei tahdo saada otetta. Hauras pariskunta aloittaa verkkaisen dialoginsa. Arkisia asioita. Jonnekin ollaan menossa, touhutaan matkalle lähtöä. Aivan heti ei paljasteta, että oma mökki on valittu paikaksi, jossa on tarkoitus päättää elämä. Teko on harkittu, sillä kumpikin haluaa vä

Pahuus

Kuva
    Hämeen Sanomat 12.9.2012 Silmittömän väkivallan Pahuus jättää syyt piiloon Jan Guillou: Pahuus. Ohjaus ja dramatisointi: Pasi Lampela. Lavastus: Katri Rentto. Puvut: Anna Sinkkonen. Valosuunnittelu: Harri Kejonen. Äänisuunnittelu: Esa Mattila. Kantaesitys Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 5.9.2012. Kuvassa Vesa Vatanen ja Jesse Vinnari. (Kuvaaja Yehia Eweis) Ruotsalainen Jan Guillou kirjoitti omien kokemustensa pohjalta menestysromaanin Pahuus (1981). Stjärnsbergin eliittisisäoppilaitoksen vallankäytön pohjamudissa kihisevät halu nöyryyttää, häpäistä ja tuhota heikompi tai sosiaalisesti alempiarvoinen.  Pasi Lampela on dramatisoinut ja ohjannut romaanin pohjalta näytelmän, joka alkaa 14-vuotiaan Erik-pojan kohtuuttoman julman isäsuhteen esittelyllä. Erik oppii väkivallan eri muodot myös tukholmalaisten jengien koulimana. Julmuuden syitä näytelmä ei avaa, ei kotona eikä koulussa tapahtuvaa. Koulun kurista ja kasvatuksesta vastaava toverine

Pian aika koittaa

Hämeen Sanomat 11.9.2012 Aika koittaa absurdina Riihimäen Teatterissa Line Knutzon: Pian koittaa aika. Suomennos: Eira Johansson. Ohjaus: Maiju Sallas. Lavastus: Kalle Ropponen. Puvut: Tiina Joutsen. Valosuunnittelu: Kalle Ropponen. Äänisuunnittelu: Kari Paukola. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 8.9.2012. Riihimäen Teatterin uutuusnäytelmää katsoessaan kannattaa unohtaa logiikka alkuunsa. Line Knutzonin teksti panee nimittäin ajan kulumisen ja ajankohdat varsin villiin järjestykseen. Kaikki on näytelmässä suhteellista. Henkilögalleria pysyy samana, mutta sekin elää assosiatiivisesti loikkien. Ollaan nuoria mutta voidaan olla myös köpötteleviä vanhuksia. Näytelmän ihmiset ovat aikamoinen omituisten otusten kerho. Karrikoinnilla on tavoitteensa, mikä avautuu vähitellen esityksen edetessä. Kalle Ropposen lavastus ilmentää mainiosti näytelmän absurdiutta. Tilaa ei oikeastaan voi määritellä joksikin tietyksi. On siinä viitteitä asunnosta, mutta laidoilta löytyy mu

Kaunotar ja hirviö

Kuva
  Hämeen Sanomat 8.9.2012                                                                                                                   Kilpakosijoiden ja ilkeiden siskojen kisa Hämeenlinnan teatterin Kaunotar ja hirviö on visuaalisesti nautinnollinen Kaunotar ja hirviö. Vanhan kansansadun pohjalta kirjoittanut Sirkku Peltola. Ohjaus: Reija Isosuo. Lavastus: Eira Lähteinen. Musiikki: Petri Lapintie. Pukusuunnittelu: Satu Suutari. Valosuunnittelu: Hannu Suutari. Äänisuunnittelu: Pasi Lehtinen. Ensi-ilta Hämeenlinnan Teatterin päänäyttämöllä 6.9.2012. Kilpakosijat panevat parastaan (Kuva Tommi Kantanen) Kaunotar ja hirviö kuuluu niihin kansansatuihin, joista kukin aikakausi on tehnyt oman versionsa eikä sadun tenho tunnu katoavan. Hirviömäisen ruman ja rujon hahmon sisäinen kauneus paljastetaan erilaisten kiemuroiden kautta. Ulkoinen kauneuden ihailu taasen asetetaan naurun ja pilkan kohteeksi. Mikä ettei, teema sopii hyvin tähänkin päivään, joka usuttaa jo