Europaeus



 Hämeen Sanomat 7.3.2014

Europaeus koskettaa ja naurattaa

Europaeus. Käsikirjoitus, ohjaus ja lavastus Juha Hurme. Puvut: Anne Kotola. Valosuunnittelu: Juha Hurme ja Hannu Lahtela. Koreografia: Saara Hurme. Äänisuunnittelu: Juha Hurme, Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas. Kantaesitys Kansallisteatterin Willensaunassa 28.2.2014.

Petra Poutanen-Hurme, Taisto Reimaluoto, Hanna Rajakangas, Timo Tuominen, Esa-Matti Long ja Antti Pääkkönen (© Tuomo Manninen)

Juha Hurmeen näytelmä Europaeus kertoo omaperäisestä David Emanuel Daniel Europaeuksesta (1820–1884), jolle sivistyneistö ei avannut ovia miehen syntyperän vuoksi. Itäsuomalainen kielimies ja arkeologi teki runonkeruumatkoja, ja aavisteli ihmisen olevan peräisin Afrikasta.
 
Hänelle naurettiin, eikä rahoitusta matkoihin herunut. Europaeus kulki reppu selässä, kantoi repussa pääkalloa ja söi nälkäänsä sieniä. Änkyttävä humanisti ja kansojen tasa-arvoa kannattanut mies ei sopinut kansallisromantikkojen maailmaan ja kuoli rutiköyhänä Pietarissa.

Hurme on istuttanut Europaeuksen aikalaistensa keskeen ja sinkauttaa näyttämölaidallisen riemukasta köydenvetoa Kalevalan sisällöstä, taiteen merkityksestä ja ihmisyydestä. 

Kansallisteatterin Willensaunassa saa nähtäväkseen kokonaistaideteoksen, joka hengittää jokaisella osa-alueellaan. Se koskettaa ja naurattaa. Se panee miettimään ajan henkeä ja sen sokaisevaa voimaa.

 
Hanna Rajakangas, Petra Poutanen-Hurme ja Timo Tuominen (© Tuomo Manninen)

 

Latautunutta näyttelijäntyötä

Näyttämöllä poljetaan tahtia ja hikoillaan neljän miehen ja kahden naisen voimin. 

Timo Tuomisen Europaeus on ladattu täyteen tunteen ääripäitä. Sormen niveliä myöten harkittu elekieli ei ole itsetarkoitus, vaan se avaa tekstin merkityksiä. Näyttelijäntyötä hienoimmillaan.

Fyysisyys on kautta linjan eteenpäin vievä elementti. Taisto Reimaluoto, Esa-Matti Long ja Antti Pääkkönen ovat kuin kihelmöivä, toisiinsa takertunut yksikkö, joka välillä erkanee kolmeksi osaksi.

Antti Pääkkönen, Esa-Matti Long ja Taisto Reimaluoto 

Miehet edustavat triona Europaeuksen vastavoimia. Suomen kansallisen heräämisen rivimiehinä he ovat vielä hieman eksyksissä. August Ahlqvistina he panevat sinivalkoisissa trikoissaan painiksi ivaillessaan Seitsemän veljeksen brutaalia maailmaa, ja kutsuvat kirjailijaa taitamattomaksi tahruriksi. Professori Elmgreninä he päästelevät Turun murretta railakkaasti sertifikaatit slipoverien rinnuksissa. 

Erikseen heistä sukeutuu Aleksis Kivi, Elias Lönnrot ja Josef Julius Wecksell.

Esityksen kokonaisuutta kuljettaa musiikki. Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas ovat säveltäneet lähes kaikki laulut ja laulavat niitä a cappella. Naiset esittävät niin Europaeuksen äitiä kuin inkeriläisiä neitoja.

Juha Hurmeen kirjoittamat laulutekstit ovat kekseliäitä. Muutama laulu on saanut tekstinsä suoraan H. Hagdahlin ensimmäisestä suomalaisesta niksikirjasta, jossa ihmisiä opastetaan muun muassa liikkumaan oikein.

Sanailu on ensimmäisellä puoliskolla ilakoivaa. Väliaikakupletti saattelee yleisön kepeästi kahville, mutta varoittaa jo tulevasta. 

Väliajan jälkeen värit tummuvat. Europaeus eksyy matkoillaan, näkee nälkää ja kohtaa kuolleen kirjailijan. Katsoja saa syliinsä suomalaisen kulttuurihistorian synkät virrat.

Anne Kotolan puvustus on oivaltava, sillä se kuljettaa ajattomuuden säiettä mukanaan. 

Europaeus on hauskin ja sykähdyttävin esitys pitkään aikaan. Sen estottomuus ja hulvattomuus sekoittuvat mehukkaalla tavalla vakavaan aiheistoon. Suorasanaisuus on Europaeuksen kieleemme luoma uudissana, ja se kuvaa hyvin myös tätä näytelmää.


Hanna Rajakangas, Timo Tuominen, Taisto Reimaluoto, Antti Pääkkönen, Esa-Matti Long ja Petra Poutanen-Hurme (© Tuomo Manninen)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Chicago

Metsäjätti

Sibelius – kohtalonyhteydet