Villinä liioitteleva klassikko astuu varkain tähän päivään

Molière: Luulosairas. Suomennos ja ohjaus: Arto af Hällström. Lavastus: Kati Lukka. Puvustus: Tarja Simonen. Musiikki: Toni Edelman. Ensi-ilta Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 22.4.2015.

Jukka-Pekka Palo (© Tuomo Manninen)

Molièren (1622–1673) näytelmä Luulosairas pysyttelee Kansallisteatterissa ajalleen uskollisessa näyttämökuvassa, mutta teksti pirskahtelee ajattomasti.  

Arto af Hällström on suomentanut tekstin väljästi ja tuonut mukaan loimilankoja, jotka virittävät esitystä alkuperäistä koomisempaan suuntaan.

Liioittelua on tuotu mukaan roolihahmoihin, niin kehonkieleen kuin ulkoiseen olemukseen. Ja kuinka paljon komiikkaa syntyykään yksin palvelijatar Toinetten ylipitkän valkean esiliinan avulla? Tarja Simosen puvustus on mainio.

Ronskin riehakkaat roolihahmot maustavat esitystä ja vievät sitä suuntaan, jossa näyttämöltä alkaa väistämättä etsiä linkkejä tähän päivään. Ja kyllä, päähenkilö Arganin kaltaisia luulosairaita ja helposti höynäytettäviä löytyy. Ja runsain mitoin löytyy höynäyttäjiäkin. Ihmisten terveydellä ja herkkäuskoisuudella rahastetaan laillisesti ja laittomasti.

Esityksessä on toki muitakin teemoja. Valta ja sen väärinkäyttö sekä rahanahneuden mukanaan tuoma kieroilu läpäisevät koko esitystekstin.

Jukka-Pekka Palon Argan on näyttämöllä kaiken aikaa muutamaa pikkulakäyntiä lukuun ottamatta. Palo liikkuu ärsyyntyneen, loukatun, huomiota kaipaavan ihmisen ja toisaalta käskyjä jakavan despootin väliä. Hahmo on itsekeskeisyydessään vaivihkaa ajautunut eri tahojen nokittavaksi. Kuvitellessaan sairastavansa kaiken maailman taudit ja hankkiessaan hoitoja niihin hän tulee pudonneeksi valheseittiin. Palo työstää intensiivisesti hölmöksi alentuneen herran, joka ei tunnista ympärillään kihisevää juonittelua.

Kreeta Salminen, Minttu Mustakallio ja Jukka-Pekka Palo (© Tuomo Manninen)

Minttu Mustakallion palvelijatar Toinetten sisääntulot ovat hillittömiä. Hän on nokkela, haistelee tilanteita tarkasti ja toimii määrätietoisesti auttaakseen Argonin tytärtä (Kreeta Salminen) saamaan rakastamansa miehen.

Argonin valitsema kosija on kuinkas ollakaan lääkäri. Katsomo on revetä, kun Petri Liskin sulhaskandidaatti saapuu näyttämölle isänsä (Jukka Puotila) kanssa. Parivaljakko on kuin tuikkiva tähtipari valeasiantuntijoiden pitkässä jatkumossa. Latinaliturgia hallitaan, se riittää.

Pirjo Luoma-aho (© Tuomo Manninen)

Pirjo Luoma-aho tekee erinomaisen riettaan kieroilijavaimon, joka saa lopussa näpeilleen. Kaikki järjestyy parhain päin kuten Molièren komedioissa on tapana.

Kun summaa näkemänsä, huomaa seuranneensa commedia dell'arten tyyppigalleriaa. Kansallisen Luuulosairas on viisaampi esitys kuin nopeasti katsoen arvaakaan. Enkä pane pahakseni, että se on riivatun hauska.

Jukka Puotila, Jukka-Pekka Palo ja Petri Liski (© Tuomo Manninen)