lauantai 6. lokakuuta 2012

Karkkipäivä



Arviosta on lyhennetty versio: Hämeen Sanomat 5.10.2012

Lapsi karkin, arestin ja alkoholin hoidettavana


Markus Nummi: Karkkipäivä. Näyttämösovitus: Anna Viitala. Ohjaus: Pekka Milonoff. Lavastus: Eeva Ijäs. Kantaesitys KOM-teatterissa 3.10.2012.

On pieni Tomi, eli Tok Kilmore, niin kuin hän itseään kutsuu. Tok on milloin kenenkin hoidossa, ja nyt ei kenenkään. Äiti on omilla teillään, isä alkoholisoitunut katujen kundi ja mummikin sairaalassa.

Toisaalla on pieni tyttö, Mirja. Hänen vanhempansa ovat eronneet. Paula-äiti on paineiden alla täysin uupunut mutta ylikierroksilla käyvä hermokimppu, jonka projektina on tarkkailla itseään videoimalla jokaista käännettään.

Tok on huolissaan Mirjasta, tai Sessasta, prinsessasta, kuten hän tyttöä nimittää. Tätä ei ole näkynyt moneen päivään ja tytön ikkunakin on pysynyt pimeänä. Sessan äitiä Tok pitää hirviönä, joka on vanginnut lapsensa luolaan, ja sieltä Sessa pitää pelastaa.

Tämä on Markus Nummen Karkkipäivä-romaanin (2010) pohjalta tehdyn näytelmän ydinasetelma. Anna Viitala on sovittanut näytelmän siten, että tapahtumia kehystävät sosiaalineuvojan (Eeva Soivio) kertomukset hyvinvointiyhteiskunnan kääntöpuolesta.

Karua katseltavaa

Teksti esittelee paiseen, jota ovat olleet synnyttämässä kaksi toisistaan kaukana olevaa statusryhmää. Välinpitämättömyys ei katso kukkaroon.

Tok tukee humalaista isäänsä, jotta tämä pääsee eteenpäin. Itku kurkussa, häpeä harteilla, mutta koko sydämellään. Äiti on ihana, kun lupaa tuoda karkkia retkiensä jälkeen. Lapsi rakastaa vanhempiaan pyyteettä. Hän oppii tarvittaessa selviytymään yksinkin.

Laura Malmivaara näyttelee Paulaa vimmaisesti. Onko oikeasti olemassa tuollaisia? Panevat lapsen päiväkausiksi arestiin, yksin. Roolisuoritus on hurja, fyysisesti voimallinen ja ennen kaikkea mentaalisesti rankka. Katsojakaan ei pääse piinasta.

Juho Milonoff osaa lapsen kehonkielen ja. Tok tuo esitykseen myös koomisen juonteen, mikä keventää rankkaa tekstiä. 

Pekka Valkeejärvi on sattumalta Tokiin törmäävä ulkopuolinen, joka tarjoaa hetken apua ja ymmärrystä, mihin Tok tarttuu kuin pelastusrenkaaseen. Asetelma on epäsovinnainen ja aiheuttaa pedofiiliepäilyjä sosiaaliviranomaisissa.

Niko Saarela esittää kaikkia muita miesrooleja, joista etenkin myymälänhoitaja Erkki on varsin mehukas. Vähäeleinen mies humaaneine ajatuksineen rauhoittaa hysteeristä ilmapiiriä. Vilma Melasniemen monet naishahmot ovat myös virkeitä.

Alkupuolen dramaturgia lohkoo isoja paloja, jotka  ovat hieman kankeita. Näytelmään on vaikea päästä sisään. Pekka Milonoffin ohjaama esitys tiivistyy kuitenkin loppua kohti. Rakenteeltaan esitys jää kuitenkin hajanaiseksi eivätkä kaikki palikat ole perusteltuja. Näyttämölle on haluttu tuoda niin monta näkökulmaa, että kokonaisuus kärsii.

Tarina on karua katseltavaa. Sinun lapsesi eivät ole sinun, mutta vastuu heistä on. KOM-teatteri on kaikesta huolimatta jälleen tärkeän ja ajankohtaisen asian tulkkina.

Pirjo Puukko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti