torstai 25. lokakuuta 2012

Yksi mies, kaksi pomoa

Riivatun taitavaa hauskaa


Richard Bean: Yksi mies, kaksi pomoa. Suomennos: Mikko Koivusalo. Ohjaus: Neil Hardwick. Kapellimestari: Lasse Hirvi. Lavastus: Jyrki Seppä. Puvut: Sari Salmela. Suomenkielinen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 11.10.2012.


Tommi Huovinen ja Santeri Kinnunen
(Kuva Tapio Vanhatalo)


Kun katsoja astuu sisään Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle, odottaa häntä siellä mukavan tunnelmallinen musiikkituokio, jonka tarjoilee Jiri Nikkinen ja The Brighton Peers.

Bändi on koko näytelmän ajan lavalla ja säestää juonikuvioista taitojaan esittelemään karkaavia roolihahmoja - vaikkapa omaa pyykkilautaansa (lue sixback) paukuttamaan. Tämä on osa commedia dell'arten tyyliä, johon Yksi mies, kaksi pomoa lukeutuu. 

Tekstin pohjana on Carlo Coldonin 1700-luvulla kirjoittama, Venetsiaan sijoittuva komediaklassikko Kahden herran palvelija. Nyt törmäillään vuonna 1963 commedia dell'arten ja puskafarssin välimaastossa Brightonissa, jonne Neil Hardwick on henkilöhahmonsa vallan mainiosti viskannut.

Pääosassa näyttelijäntyö 

Esitys lähtee liikkeelle verkkaan, mutta antaa jo ensimetreillään odotuttaa räiskettä. Ja sitä saaman pitää. Kahta pomoa totteleva päähenkilö räpistelee villinä valheiden ja nälän verkossa, ja pyytää välillä apua ahdinkoonsa katsomon puoleltakin. 

Siitä hetkestä, kun tämä Santeri Kinnusen nuuskiva turvamies Charlie teputtaa liian löysissä ja lyhyissä housuissaan hämärämies Clenchin (Rauno Ahonen) tyttären (Sanna June Hyde) kihlajaisiin, on suunta selvä. Vinoja asetelmia tulee syntymään.

Kinnunen hurmaa mennen tullen. Koomista syntyy kokonaisvaltaisesti, kehon ja puheen sekä rytmisen tarkkuuden kautta. Harlekiinihahmona Charlie on lavan valloittava tyhmyri, joka silti varsin neuvokkaasti ylittää esteensä, sillä hän osaa käyttää muita hyväkseen.

Sari Siikanderin sihteeri on uhmakkaan raivokas vamppi, joka on tarkkasilmäinen ja neuvokas toimija. Mainio roolityö myös.

Juonen kehittelyssä ei kannata yrittäkään pysyä mukana, vaan jättäytyä sen vietäväksi. Palkinnokseen saa taitavaa musisointia, komeita toiminnallisia läheltä-piti -tilanteita ja jännittävää tasapainoilua väärinkäsitysten keskellä.

Tekstienvälisyys on osa esitystä. Viittauksia on Shakespeareen ja näyttelemiseen ylipäätään mutta myös englantilaisen rockmusiikin alkuaikoihin sekä suomalaiseen mainosmaailmaan. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti