Operaatio Prinsessa



Kannattaako prinssiä odottaa sata vuotta?
Yleisö prinsessa Gunillan opastajana

Olka Horila ja Mari Lehtonen: Operaatio Prinsessa. Ohjaus: Olka Horila. Lavastus: Annukka Pykäläinen. Valot: Sami Rauhala. Pukusuunnittelu: Tiina Joutsen. Rooleissa: Mari Lehtonen, Katja Peacock, Pinja Hahtola ja Maija Siljander. Kantaesitys Riihimäen Teatterissa 7.2.2015.

Mari Lehtonen (© Aki Loponen)
Olka Horila ja Mari Lehtonen ovat sukineet vanhat klassikkosadut kasaan ja panevat pienet katsojat ratkomaan niiden kautta prinsessa Gunillan ongelmaa: Mikä on prinsessan tärkein tehtävä? 

Riihimäen Teatterin Operaatio Prinsessa nappaa katsojansa mukaan jo eteisaulassa. Näyttelijät ovat siellä puolittain rooliasuihinsa pukeutuneina ja ottavat kontaktia ja vastailevat kysymyksiin. Jokainen lapsi on saanut myös oman prinsessakruunun päähänsä.

Sitten mennään saliin. Lämmittelyä näyttelijöiden ja katsojien välillä jatketaan. Tarkistetaan että jokainen näkee, jos ei, niin kipaistaan hakemaan koroketyyny.

Näyttelijät esittelevät itsensä ja roolinsa sekä kommentoivat hieman ulkoista olemustaan. Näin paljastetaan kulissientakaista maailmaa.

Katsomovalot himmenevät ja Olka Horilan ohjaama esitys alkaa. 

Prinsessa Gunilla (Mari Lehtonen) herää syntymäpäiväänsä. Hän on nyt täysi-ikäinen. Valtakunnan protokollan mukaan prinsessan on tämän päivän aikana hoksattava, mikä on hänen tärkein tehtävänsä. Jos hän onnistuu, saa valtakunta uuden hallitsijan. Jos ei, niin äitipuoli (ilkeä!) jatkaa tyrannina.

Mari Lehtonen, Maija Siljander ja Katja Peacock (© Aki Loponen)

Spontaania vuorovaikutusta

Kaikenlaisia kysymyksiä nousee heti prinsessan heräämisestä lähtien. Mikä on aamuisin ihaninta? Minkä puvun valitsisi päälleen? 

Helposti löytyvien vastausten jälkeen näyttelijät/roolihahmot kysyvät asioita, joita on hieman pohdittava. 

Näyttelijätärnelikko kuljettaa tarinaa mainion hyväntuulisesti ja luontevasti, lasten antamien ohjeiden mukaan. Komiikkaa viskataan maukkaasti mukaan ja vauhtiakin riittää.

Ei ole juuri teennäiseltä tuntuvia hetkiä, sillä lapset huutelevat ajatuksiaan spontaanin tuntuisesti, ja ne otetaan näyttämöllä innostuneesti vastaan. 

Etäisetkin ehdotukset noteerataan, joten kenenkään ei tarvitse nolostua. Esimerkiksi Batmaniin ihastunut pikkukaveri tarjosi idoliaan lähes joka tilanteen ratkaisijaksi. Hänen ehdotuksiaan käsiteltiin hienosti, vaikka ne eivät ihan juonenkuljetukseen sopineetkaan.

Ansiokkaan vuorovaikutuksellisen teatterin tavoite on tietysti muutakin kuin jutustella yleisön kanssa. 

Operaatio Prinsessa usuttaa katsojansa miettimään sitä, kuinka valintoja pitäisi tehdä.
Onko järkeä odottaa sata vuotta prinssiä? –Ei ole, lapset huutavat. 

Prinsessa Ruusunen, Lumikki ja Tuhkimo tulevat omine ehdotuksineen, eikä heidän arvoaan horjuteta, vaikka Gunillalle heidän neuvoistaan ei olekaan ratkaisuksi. 

Annukka Pykäläisen pelkistä verhoista ja puukirstusta rakentuva lavastus riittää paikasta toiseen siirtymiin. Puvustus (Tiina Joutsen) tarjoilee väriä ja prinsessahörsyä ihailtavaksi ja Sami Rauhalan valot heittävät hetkiin sävyjä.

Koulut ja päiväkodit voivat tilata esitystä. Ensi-iltayleisön reaktioiden perusteella näin kannattaa tehdä.

Katja Peacock, Pinja Hahtola ja Mari Lehtonen (© Aki Loponen)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokki, varas, vaimo ja rakastaja

Kartta – Kansallisteatteri

Usko, toivo, huijaus – Ryhmäteatteri