Ääni katsomossa

  Hämeen Sanomat 9.4.2014 Nokkeluutta, pyllistelyä ja pakarataputtelua A.N. Ostrovski: Huijarin muistiinpanot. Suomennos: Teemu Kaskinen. Ohjaus ja sovitus: Kari Heiskanen. Lavastus: Antti Mattila. Puvut: Piia Rinne. Valosuunnittelu: Mika Ijäs. Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov. Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 3.4.2014. Pekka Strang ja Jari Pehkonen © Tapio Vanhatalo Kari Heiskanen on siirtänyt venäläiskirjailija AleksandrN. Ostrovskin 1800-luvun rahanahneet seurapiirit tähän päivään. Näyttämöteksti vaatetuksineen risteilee kuitenkin asuhistorian aallokossa liukkaasti. Huijarin muistiinpanot -klassikkonäytelmän alku huijaa rauhallisella dialogilla, jota käyvät vedätykseen valmistautuva nuori mies ja hänen alkoholisoitunut äitinsä. Vähitellen kuva aukeaa ja väkeä tulee lisää. Laajimmillaan kokonaisuus repeää hulvattomiin juonittelukuvioihin, joiden kosketuspintoja todellisuuteen jokainen voi tulkita ta...

Hämeen Sanomat 26.3.2014 Haaveiden ja havereiden lähiö Riku Korhonen: Kahden ja yhden yön tarinoita. Dramatisointi: Heidi Väätänen. Ohjaus; Juhana von Bagh. Koreografi: Samuli Nordberg. Lavastus: Salli Kari. Puvut: Salli Kari/Kaisu Heinonen. Valosuunnittelu: Miika Riikonen. Äänisuunnittelu: Tatu Virtamo. Ensi-ilta Lahden Kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä 20.3.2014.   Saana Hyvärinen, Maiju Saarinen, Tatu Mönttinen, Hiski Grönstrand, Elsa Saisio (© Lauri Rotko) Mauri haluaa palata lapsuuteen, yhä uudestaan. Lapsuuden maisema on lähiö, jossa ikkunasta näki suoraan metsään, seikkailuihin. Punatiiliset kerrostalot olivat täynnä lapsiperheitä, kavereita riitti. Miksi Mauri pakenee alati lapsuuteen? Hänellä on vaimo ja lapsi ja kaikki periaatteessa hyvin. Vastausta näytelmä Kahden ja yhden yön tarinoita ei anna. Se heittää katsojan valtaisan, jatkuvasti muuttuvan maalauksen eteen ja panee miettimään. Riku Korhosen samannimisestä roma...

  Hämeen Sanomat 13.3.2014 Kalliomaalaukset kohtaavat ydinjätteen Luolasto. Käsikirjoitus ja ohjaus Laura Ruohonen. Lavastus: Kati Lukka. Puvut: Tarja Simonen. Musiikki: Riikka Talvitie. Valosuunnittelu: Ville Toikka. Äänisuunnittelu: Heidi Soidinsalo. Kantaesitys Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 5.3.2014. Kalliomaalaukset ja insinöörien numeromerkinnät ovat päällekkäin Laura Ruohosen kirjoittaman Luolasto -näytelmän maisemassa. Niissä kiteytyy ajatus ihmisen historiasta.  Taide ja kokemus vai tarkkojen laskelmien tekeminen? Insinööri ottaa vastuun ponnekkaasti, vaikka laskelmat voivatkin pettää. Ihmisen kokemus ympäristöstään ei petä koskaan. Massiivisina kohoavilla kiviseinillä vaanii mystisiä entisiä, menneen ajan haamuja. Katsojana haluaisin tietää heistä tarkemmin.   Tilaa vartioi valvomossaan yksinäinen mies ( Martti Suosalo ) kanarialintunsa kanssa. Vain kulkuluvan saaneilla Posivan insinööreillä on asiaa...

 Hämeen Sanomat 7.3.2014 Europaeus koskettaa ja naurattaa Europaeus. Käsikirjoitus, ohjaus ja lavastus Juha Hurme. Puvut: Anne Kotola. Valosuunnittelu: Juha Hurme ja Hannu Lahtela. Koreografia: Saara Hurme. Äänisuunnittelu: Juha Hurme, Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas. Kantaesitys Kansallisteatterin Willensaunassa 28.2.2014. Petra Poutanen-Hurme, Taisto Reimaluoto, Hanna Rajakangas, Timo Tuominen, Esa-Matti Long ja Antti Pääkkönen (© Tuomo Manninen) Juha Hurmeen näytelmä Europaeus kertoo omaperäisestä David Emanuel Daniel Europaeuksesta (1820–1884), jolle sivistyneistö ei avannut ovia miehen syntyperän vuoksi. Itäsuomalainen kielimies ja arkeologi teki runonkeruumatkoja, ja aavisteli ihmisen olevan peräisin Afrikasta.   Hänelle naurettiin, eikä rahoitusta matkoihin herunut. Europaeus kulki reppu selässä, kantoi repussa pääkalloa ja söi nälkäänsä sieniä. Änkyttävä humanisti ja kansojen tasa-arvoa kannattanut mies ei sopinut kan...

Hämeen Sanomat  19.2.2014 Elämä on peliä Lauantai-näytelmässä Ian McEwan: Lauantai. Juhani Lindholmin käännöksen pohjalta dramatisoinut Eva Buchwald. Ohjaus: Irene Aho. Lavastus: Markus Tsokkinen. Puvut: Sari Suominen. Valosuunniittelu: Max Wikström. Äänisuunnittelu: Jussi Matikainen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 12.12.2014. Johannes Holopainen, Seppo Pääkkönen, Maria Kuusiluoma ja Petri Liski (© Tuomo Manninen) Aivokirurgi Henryn elämä on päällisin puolin kunnossa. Ammattistatus takaa taloudellisen hyvinvoinnin, vaimo on kaunis, poika on lahjakas blueskitaristi ja tytär juuri saanut julkaistuksi runoteoksen. Siitä huolimatta Henry ei voi hyvin. On vuosi 2003 ja Irakin sotaan valmistautuminen saa ihmiset osoittamaan mieltään, ja Henry on nähnyt aamulla palavan lentokoneen taivaalla. Läpi näytelmän kulkeva rankka squash-peli tarkkoine sääntöineen lääkärikollegan kanssa asettuu vastakkain säännöttömän elämän...

Hämeen Sanomat 18.2.2014   Tsehovin jalan jäljillä Anton Tsehov – Juha Luukkonen: Vanja-eno goes iskelmä in the Riihimäki region. Sovitus ja ohjaus: Juha Luukkonen. Lavastus: Kimmo Sirén. Videosuunnittelu: Pietu Pietiäinen. Valosuunnittelu: Sami Rauhala. Äänisuunnittelu: Sinikka Isoniemi. Pukusuunnittelu: Tiina Joutsen. Kantaesitys Riihimäen Teatterissa 15.2.2014.     Jouko Puolanto (Kuva Aki Loponen) Tanssilava - se pitää saada Lopelle. Näin ajattelee Riihimäen Teatterin esityksessä omaperäinen iskelmien maailmoissa elävä Vanja Voinikkala. Ja sellainen tulee, tulee talkoilla Rakkauden tanssilava, jonne odotetaan itse Baddingiä esiintymään. Vanja on varma, että kun todella uskoo, niin ihmeitä tapahtuu. Tsehov kuvasi näytelmissään ihmisen turhautumista, näköalattomuutta ja yksinäistä kaipuuta jonnekin. Hänen tulevaisuudenkuvansa oli synkkä, mutta näytelmiään hän nimitti kuitenkin komedioiksi, jollaisina muut eivät niitä aina kokenee...

  Hämeen Sanomat 25.1.2014 Vallanhimon logiikka on vaikeaa Edvard Radzinski: Toveri K. Ohjaus: Roman Vitkjuk. Suomennos: Teemu Kaskinen. Koreografia: Vladimir Anosov. Lavastus ja puvut: Vladimir Boer. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 23.1.2014. Vappu Nalbantoglu ja Asko Sarkola (Kuva Tapio Vanhatalo) Erittäin suurin korvin kuuntelin kommentteja poistuessani Helsingin Kaupunginteatterin katsomosta, kun näytelmä Toveri K :n viimeiset aplodit oli taputettu ja muutamat buuauksetkin huudettu.  Jonkun mielestä näytelmä ei ollut mistään kotoisin, toinen totesi ainakin vaikun lähteneen korvista ja kolmas ihasteli nähneensä todella hyvää teatteria. Voimakkaita reaktioita esitys siis ainakin synnytti. Se, että reaktiot olivat niin erilaisia, kuvaa nähdyn erityisyyttä, erilaisuutta ja myös vaikeutta. Esityksen erikoisuudesta kertoo se, että kaksi ja puoli tuntia paahdettiin ilman väliaikaa. Jotkut saivat tarpeekseen jo p...