Huijarin muistiinpanot


 Hämeen Sanomat 9.4.2014

Nokkeluutta, pyllistelyä ja pakarataputtelua


A.N. Ostrovski: Huijarin muistiinpanot. Suomennos: Teemu Kaskinen. Ohjaus ja sovitus: Kari Heiskanen. Lavastus: Antti Mattila. Puvut: Piia Rinne. Valosuunnittelu: Mika Ijäs. Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov. Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 3.4.2014.

Pekka Strang ja Jari Pehkonen © Tapio Vanhatalo

Kari Heiskanen on siirtänyt venäläiskirjailija AleksandrN. Ostrovskin 1800-luvun rahanahneet seurapiirit tähän päivään. Näyttämöteksti vaatetuksineen risteilee kuitenkin asuhistorian aallokossa liukkaasti.

Huijarin muistiinpanot -klassikkonäytelmän alku huijaa rauhallisella dialogilla, jota käyvät vedätykseen valmistautuva nuori mies ja hänen alkoholisoitunut äitinsä.

Vähitellen kuva aukeaa ja väkeä tulee lisää. Laajimmillaan kokonaisuus repeää hulvattomiin juonittelukuvioihin, joiden kosketuspintoja todellisuuteen jokainen voi tulkita tavallaan. 

Pekka Strang ja Kaisa Torkkel


Tuttua Heiskasta on se, että juonen kuljetuksessa liukastellaan moneen suuntaan. Näyttämön valtaa välillä musiikkipläjäys tansseineen, sinne ajetaan pahvisilla loistoautoilla eikä aikaakaan, kun yksi roolihahmo ryntäät prenikoista raskaana lämmittää sitkeätä pizzaa mikrossa.

Perustarinan saa poimittua, mutta sitä rispaannutetaan eri yhteyksistä tutuilla sloganeilla ja hahmoilla. Jörn Donner sanoo painavan sanansa ja Tuntematon sotilas saa paikkansa niin tekstilainauksina kuin Smeds-tulkinnan kommenttina.

Antti Mattilan mainion lavastuksen fondit putoilevat läpi näytelmän. Sen voisi kuvitella symboloivan elämän kulissien romahtamisia.



Taitavaa, mutta sekaista

Ja miten klassikon uustulkinta esitetään? 

Pekka Strangin huijari Jegor saa vastaansa melkoisen joukkion, josta hän selviytyy viileän tyynesti. 

Jouko Klemettilän tyhjäntoimittaja on mainio hahmo, samoin Rauno Ahosen nuori tärkeä herra. Taneli Mäkelän erittäin tärkeä herra on jopa vahvan latauksen roolityö.

Riitta Havukainen © Tapio Vanhatalo
Riitta Havukainen tekee loistavan tragikoomisen roolin yläluokkaisena Kleopatrana, joka ei tahdo nähdä vuosirenkaidensa lisääntyvän.

Näyttelijäntyössä ei ylipäätään ole moittimista. Koreografiaa on rakennettu kuitenkin erikoisella tavalla. Tarkemmin avautumattomasta syystä roolihahmot pujahtelevat fondien ali, tanssahtelujen lisäksi. 

Pidän siitä, että näyttämö haastaa katsojan. Mietin, haluanko olla koko ajan varuillani, etten hoksaa jotain, tunnista todellisuuteen viittaavaa hahmoa.

Nokkeluustestin vastapainoksi Heiskasen ohjaus tarjoilee komiikkaa jopa yksioikoiseen tapaan. Pyllistelyä ja pakarataputtelua on riittämiin. Olisiko löytynyt muita keinoja?

Kokonaisuus kuvaa ehkä kaiken mielettömyyttä. Mitään ei voi hallita. Kiero rahanahneus hallitsee kaikkea. Tai sitten ei lainkaan näin. Avain heitetään katsojalle.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää