Tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljainen naksunt

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat komea

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä on kaikkea, musiikkia, t

Päiväni murmelina – HKT

Kuva
Päiväni murmelina vyöryy turhan täytenä Danny Rubin ja Tim Minchin: Päiväni murmelina, musikaalikomedia. Suomennos: Reita Lounatvuori (teksti) ja Hanna Kaila (laulut). Ohjaus Samuel Harjanne, kapellimestari Eeva Kontu, koreografia Simon Hardwick, lavastus Peter Ahlqvist, pukusuunnittelu Elina Kolehmainen, valosuunnittelu Palle Palmé, äänisuunnittelu Kai Poutanen. Suomenkielinen kantaesitys 3.9.2020 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.  Pikkukaupunki juhlii Murmelipäivää ©Robert Seger En ole nähnyt elokuvaa Päiväni murmelina . Ennen Helsingin Kaupunginteatterin esitystä ei siis ollut suuremmin ennakko-odotuksia. En toki ole voinut välttyä tiedolta, että elokuva oli aikanaan suuri hitti, ja googlasin sen verran, että tiedän, mistä on kyse. Esimerkiksi American Film Institute valitsi vuonna 2000 Päiväni murmelina sadan parhaan amerikkalaiskomedian joukossa sijalle 34. Siispä avoimin mielin elokuvan pohjalta tehtyä musikaalia katsomaan. Näyttämöllä on pikkukaupunki. Tv:stä tu
Kuva
Kohtauksia tutusta tarinasta Stalinin suloinen ruoska, käsikirjoitus ja ohjaus Kari Heiskanen, lavastus Antti Mattila, pukusuunnittelu Marjatta Nissinen, valosuunnittelu Kari Leppälä, videosuunnittelu Toni Haaranen, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys 5.3.2020 Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Sixten Lundberg, Jari Pehkonen ja Petja Lähde © Stefan Bremer Kari Heiskasen kirjoittama ja ohjaama Stalinin suloinen ruoska sijoittuu hotelli Torniin, johon asettuvat toisen maailmansodan voittajavaltioiden muodostaman valvontakomission venäläiset edustajat. Komission johtajaksi Stalin on lähettänyt kenraalieversti Andrei Zdanovin ( Sixten Lundberg ), joka kokee komennuksen lähinnä rangaistuksena. Heiskanen on aiemminkin käsitellyt näytelmissään tuon ajanjakson tapahtumia, mutta nyt näkökulma on toinen. Esitystä kuvataan hirtehiseksi komediaksi ja kieltämättä teksti vilisee lohkaisuja, joiden kärki osoittaa milloin mihinkin. Osansa saavat n
Kuva
Sinivalas avautuu ovelasti  Paavo Westerberg: Sinivalas – Kadotuksesta ja kääntymisen mahdollisuudesta. Ohjaus Paavo Westerberg, dramaturgi Eva Buchwald, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tuomas Lampinen, valo- ja videosuunnittelu Ville Seppänen, musiikki ja äänisuunnittelu Kasperi Laine. Kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 4.3.2020. Elena Leeven Anna haluaa säilyttää ulkosaaristossa olevan mökin äidin kuoleman jälkeen © Tommi Mattila On Annan 35-vuotispäivä ja sitä kokoonnutaan juhlimaan ison perheen kanssa mökkisaareen. Annan äiti on kuollut ja mökin kohtalo pitäisi ratkaista. Tämän kuvion ympärille Paavo Westerberg on kutonut ovelan Sinivalas -tekstin, jossa puretaan ongelmia niin ihmisen kuin maapallon muutoksen tematiikan tasolla, vanhaa Raamatun Joona ja valas -tarinaa vasten. Voiko tämän päivän ihminen päästä pimeästä ulos kuten Joona? Elena Leeven Anna haluaa säilyttää saarimökin Matias-miehensä ( Heikki Pitkänen ) kanssa. Halun syy ei ole yk

Ilmasilta – Kansallisteatteri

Kuva
Ilmasilta on ajankohtainen ja aihetta syvältä ruopiva     Paula Salminen: Ilmasilta. Ohjaus Saana Lavaste, dramaturgia Minna Leino, lavastus Sampo Pyhälä, pukusuunnittelu Saija Siekkinen, valosuunnittelu Ville Toikka, äänisuunnittelu Saija Raskulla. Kantaesitys Kansallisteatterin Willensaunassa 13.2.2020. Pyry Nikkilä, Pirjo Luoma-aho ja Alina Tomnikov © Katri Naukkarinen Mitä ihminen ajattelee kuultuaan ja nähtyään jatkuvasti uutisia pakolaisleireiltä? Kun auttamishalu herää, mitä silloin tulee ensimmäisenä mieleen? Hyvä syy roudata vanhat ja kulahtaneet vaatteet avuksi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, eikä haittaa, vaikka vaatteet olisivat vähän huonokuntoisempiakin, ja vähän likaisia, kyllä ne sinne leireille kelpaavat. Tai voisiko viedä omenahilloa, kun sato on ollut runsas eikä lapsetkaan halua ottaa vastaan? Jotakuinkin tuollaisesta asetelmasta lähtee liikkeelle Paula Salmisen kirjoittama Ilmasilta -näytelmä. Willensaunan näyttämö on ääriään myöten täynnä jouta