Ääni katsomossa

Päiväni murmelina vyöryy turhan täytenä Danny Rubin ja Tim Minchin: Päiväni murmelina, musikaalikomedia. Suomennos: Reita Lounatvuori (teksti) ja Hanna Kaila (laulut). Ohjaus Samuel Harjanne, kapellimestari Eeva Kontu, koreografia Simon Hardwick, lavastus Peter Ahlqvist, pukusuunnittelu Elina Kolehmainen, valosuunnittelu Palle Palmé, äänisuunnittelu Kai Poutanen. Suomenkielinen kantaesitys 3.9.2020 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.  Pikkukaupunki juhlii Murmelipäivää ©Robert Seger En ole nähnyt elokuvaa Päiväni murmelina . Ennen Helsingin Kaupunginteatterin esitystä ei siis ollut suuremmin ennakko-odotuksia. En toki ole voinut välttyä tiedolta, että elokuva oli aikanaan suuri hitti, ja googlasin sen verran, että tiedän, mistä on kyse. Esimerkiksi American Film Institute valitsi vuonna 2000 Päiväni murmelina sadan parhaan amerikkalaiskomedian joukossa sijalle 34. Siispä avoimin mielin elokuvan pohjalta tehtyä musikaalia katsomaan. Näyttämöllä on pikkukaupunki. Tv:st...

Kohtauksia tutusta tarinasta Stalinin suloinen ruoska, käsikirjoitus ja ohjaus Kari Heiskanen, lavastus Antti Mattila, pukusuunnittelu Marjatta Nissinen, valosuunnittelu Kari Leppälä, videosuunnittelu Toni Haaranen, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys 5.3.2020 Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Sixten Lundberg, Jari Pehkonen ja Petja Lähde © Stefan Bremer Kari Heiskasen kirjoittama ja ohjaama Stalinin suloinen ruoska sijoittuu hotelli Torniin, johon asettuvat toisen maailmansodan voittajavaltioiden muodostaman valvontakomission venäläiset edustajat. Komission johtajaksi Stalin on lähettänyt kenraalieversti Andrei Zdanovin ( Sixten Lundberg ), joka kokee komennuksen lähinnä rangaistuksena. Heiskanen on aiemminkin käsitellyt näytelmissään tuon ajanjakson tapahtumia, mutta nyt näkökulma on toinen. Esitystä kuvataan hirtehiseksi komediaksi ja kieltämättä teksti vilisee lohkaisuja, joiden kärki osoittaa milloin mihinkin. Osansa saavat n...

Komiikka hukkuu ylenpalttiseen tykitykseen   Timo Kahilainen ja Heikki Vihinen: Le Coq – taistelu ravintolasta. Ohjaus Heikki Vihinen, dramaturgia Ari-Pekka Lahti, sävellys  ja musiikin sovitus Timo Kahilainen, lavastus Timo Kahilainen ja Vilma Mattila, pukusuunnittelu Elina Vättö, valosuunnittelu Valdemar Virtanen, äänisuunnittelu Joonas Outakoski. Kantaesitys 6.2.2020 Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä. Kun  näyttämöllä  paahdetaan  farssia  täysillä eikä yhtään naurata, on aina tiukka mietinnän paikka. Mistä johtuu, että ei naurata? Jouko Klemettilä ja Eija Vilpas © Jaakko Vuorenmaa Timo Kahilainen ja Heikki Vihinen ovat miehiä Kummeli-sketsien takaa, joten odotukset olivat korkealla, kun painelin Arena-näyttämölle. Rönsyävien polkujen pitkitetty farssi osoittautui kuitenkin muutamaa kirkasta elementtiä lukuun ottamatta puuskuttavaksi kokonaisuudeksi. Paahdettiin liikaa kuin sydänkohtauksen partaalla ja eksyttii...

Lauri Maijalan rehevä tulkinta etsii pahuuden syytä Emily Brontën Humiseva harju, tekstin sovitus Jo Clifford, suomennos Ville Koskivaara, ohjaus Lauri Maijala, sävellys Mikko Helenius, dramaturgi Ari-Pekka Lahti, lavastus Katariina Kirjavainen, pukusuunnittelu Sari Suominen, valosuunnittelu William Iles, äänisuunnittelu Eradj Nazimov. Ensi-ilta 30.1.2020 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Oona Airola, Markku Haussila ja Markus Järvenpää © Robert Seger Emily Brontën Humiseva harju -romaanin rakkaustarina on tuomittu jo alkuunsa luokkaerojen ja erilaisen syntyperän vuoksi. Tämä teema on ollut monien teoksesta tehtyjen sovitusten lähtökohta. Mitä muuta tarinasta voi löytää?  Oona Airola ja Markus Järvenpää © Robert Seger Jo Cliffordin näyttämösovitus muovautuu Lauri Maijalan ohjauksessa niin ihmisen mieltä kuin hänen tekemisiään tarkkailevaksi esitykseksi. Ennen näytelmän varsinaista alkua katsomon reunalla kulkee resuinen ihminen ja kerjä...

Vihainen leski jää kliseiden alle  Vihainen leski, Minna Lindgrenin romaanista dramatisoinut Henna Piirto. Ohjaus Kimmo Virtanen, lavastus Katariina Kirjavainen, pukusuunnittelu Elina Vättö, koreografia Jari Saarelainen, valosuunnittelu Mika Ijäs ja Petteri Heiskanen, äänisuunnittelu Jaakko Autio. Kantaesitys 10.10.2019 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Pia Runnakko, Kai Lehtinen ja Riitta Havukainen © Harri Hinkka Minna Lindgrenin Vihainen lesk i -kirja on saanut pelkkää hehkutusta. Nopeasti liikkuva Lindgrenin ajatus vyöryttää arjen koomisia notkahduksia vinhaa vauhtia, eikä teksti kohtele ketään eikä mitään silkkihansikkain. Kyytiä saavat niin ihmiset kuin heidän luomansa järjestelmät.  Katariina Kirjavaisen lavastus muuntuu helposti moneksi miljööksi leskeksi jääneen Ulliksen (Riitta Havukainen ) uudessa elämäntilanteessa. Miehensä omaishoitajana Espoon rivitalokodissa toiminut Ullis etsii uutta vaihdetta arkeensa, ja sellainen lö...

Everstinna on näyttämöllä pitelemätön  Rosa Liksomin Everstinna, dramatisointi ja ohjaus Susanna Airaksinen, sävellys ja äänisuunnittelu Johanna Puuperä, lavastus ja pukusuunnittelu Vilma Mattila, valosuunnittelu Vesa Ellilä. Ensi-ilta 2.10.2019 Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. © Otto-Ville Väätäinen Yksi nainen, yksi ilta tai ehkä yö, ja muistojen kanava mielessä auki. Noin rakentuu Susanna Airaksisen ohjaama tulkinta Rosa Liksomin palkitusta teoksesta Everstinna . Teksti pohjautuu kirjailija Annikki Kariniemen (1913–1984) elämään. Näyttämöllä on vain Heidi Herala , mutta äänimaisema tuo todeksi Everstinnan elon varrelle osuneet tärkeät ihmiset ja tilanteet.  Näyttämölle kirjan kieltä on helpotettu mutta vahva Lapin tunnelma pysyy. Se pysyy myös Heralan luoman verevän, vahvasti viettien kautta elävän roolihahmon avulla. Julmetun kaunis näyttämö on pehmeää suota silmäkkeineen ja näreineen. Vesa Ellilän dynaaminen valaistus avaa maailma...

Riistapolku hämmentää ja vangitsee Ella Mettänen ja Ursula Salo © Tapio Vanhatalo Lauri Maijalan ohjaama Riistapolku on hämmentävä näytelmä, osin myös siksi, että teksti perustuu tositapahtumiin. Esitys on riisutulle näyttämölle rakennettu traaginen tarina, joka panee kysymään, mitä näille ihmisille oikein tapahtuu? Periaatteessa he ovat normaaleja, mikäli sellaista määritettä voi ylipäätään esittää, mutta jokin särö saa heidät toimimaan omituisella tavalla. Ursula Salo ja Risto Kaskilahti  Saksalaisen  Franz Xavier Kroertzin (s.1946) näytelmä kuvaa 1970-luvun työläisperheen elämää ravistanutta tapahtumasarjaa. On isä, äiti ja 13-vuotias tytär Hanni. Päällisin puolin kaikki näyttää olevan arkisen hyvin. Isä haaveilee vähän paremmin palkatusta rekkakuskin työstä, mutta äidin mielestä nykytila riittää vallan hyvin. Erimielisyydet rajautuvat lähinnä ruokapöydässä tarjottuun ateriaan, siis ei vaarallista. Ainoata lasta passataan hieman liikaa, mutta se...

Visuaalisuutta, vauhtia ja komiikkaa taitavasti Sonja Pajunoja Arielina ja Martti Manninen prinssi Erikinä © Robert Seger Pieni merenneito tulee taatusti olemaan Helsingin Kaupunginteatterin vetonaula. Produktio on ollut kallis ja tuloksena onkin häikäisevän näyttävä spektaakkeli. Kokonaisuus on nykytekniikan ansiosta niin aidosti mereen sijoittuva, että katsojan on helppo kokea tapahtumien vedenalaisuus. Pienen ja vähän isommankin katsojan eteen tarjotaan monta mahdottomalta tuntuvaa temppua. Kuinka ihmeessä Ariel ui meren pohjasta ylös näyttämön kattoa kohti ja onkin seuraavassa hetkessä alhaalla kivellä, meren pinta näyttämön lattialla? Ja kuinka todentuntuisesti kolmiulotteiset meduusaparvet nousevat kohti pintaa. William Ilesin valosuunnittelu yhdessä Toni Haarasen videosuunnittelun kanssa tekee tämän  ihmeen  todeksi Peter Ahlqvistin luomissa lumoavissa lavasteissa, ja Pirjo Liiri-Majavan  huikea puvustus täydentää koko homman. Tarina on tuttu, tai r...

Kirsikkatarha kuhisee huomion tavoittelijoita Anton Tšehov: Kirsikkatarha. Ohjaus Lauri Maijala, suomennos Martti Anhava, lavastus Janne Vasama, sävellys Lauri Porra, pukusuunnittelu Tiina Kaukonen, valosuunnittelu Mika Ijäs, äänisuunnittelu Kai Poutanen, dramaturgi Merja Turunen. Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 28.2.2019. © Stefan Bremer Täytyykö teatteriesityksestä pitää? Tätä kysyn itseltäni nähtyäni Lauri Maijalan version Tšehovin Kirsikkatarhasta . Kolmituntinen esitys ei missään kohdin ole kevyt – ellei sitten huvitu humalaisen kompuroinnista, ihmisen hölmöydestä tai vanhuksen kykenemättömyydestä nuoremmille itsestäänselvään. Roolihahmot eivät ole miellyttäviä. Vanhassa maailmassa, perityn omaisuuden turvin eläneet jatkavat tuhlailevan itsekästä elämää ja hännystelijät pokkuroivat muruja kerjäten. Näinhän tekstiin on kirjattu, mutta nyt käännetään sisuskalut näkyviin. Jokainen yrittää hyötyä, omalla tavallaan. Maijalan ohjauksill...