Everstinna – HKT

Everstinna on näyttämöllä pitelemätön 
Rosa Liksomin Everstinna, dramatisointi ja ohjaus Susanna Airaksinen, sävellys ja äänisuunnittelu Johanna Puuperä, lavastus ja pukusuunnittelu Vilma Mattila, valosuunnittelu Vesa Ellilä. Ensi-ilta 2.10.2019 Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä.

© Otto-Ville Väätäinen
Yksi nainen, yksi ilta tai ehkä yö, ja muistojen kanava mielessä auki. Noin rakentuu Susanna Airaksisen ohjaama tulkinta Rosa Liksomin palkitusta teoksesta Everstinna. Teksti pohjautuu kirjailija Annikki Kariniemen (1913–1984) elämään. Näyttämöllä on vain Heidi Herala, mutta äänimaisema tuo todeksi Everstinnan elon varrelle osuneet tärkeät ihmiset ja tilanteet. 
Näyttämölle kirjan kieltä on helpotettu mutta vahva Lapin tunnelma pysyy. Se pysyy myös Heralan luoman verevän, vahvasti viettien kautta elävän roolihahmon avulla. Julmetun kaunis näyttämö on pehmeää suota silmäkkeineen ja näreineen. Vesa Ellilän dynaaminen valaistus avaa maailman ja maisemat Everstinnan mielessä.
© Otto-Ville Väätäinen
Everstinna kahlaa elämäänsä lapsuudesta saakka. Kaunistelematon henkilöhistoria kuvaa niin yksilön halua ja kunnianhimoa kuin yhteiskunnallista tilannetta saksalaisia sotilaita täynnä olevassa Lapissa. Kun lapsuus, nuoruus ja osa aikuisuutta asettuu yhden totuuden varaan, sen että kaikki hyvä tulee Saksasta, jää vanhenevan naisen tehtäväksi murentaa arvonsa ja nähdä maailma uusin silmin. 
Herala on kuin liekeissä eläytyessään Everstinnan matkaan tarttuneisiin tunnelmiin. Vahva eroottisuus leimaa elämää ja sitä on kaikkialla: karun suomaiseman silkinpehmeillä mättäillä, suonsilmäkkeessä ja taivaan tähtikaarella. Vaikka Everstinna on vahva nainen, hänen paikkansa määräytyy kuitenkin miehen rinnalla alistumaan, aina väkivaltaan asti. Kasvu tuosta tilasta itsenäiseksi naiseksi ja yhteiskunnan piilotetun väkivallan havaitsijaksi on kipeä ja vaatii uhrauksia.
Johanna Puuperän rikkaaksi loihtima äänimaailma ja eri aikakausia maalaava musiikki lomittuvat hienosti monologin mutkiin. Miehet, isä ja eversti sekä Matti-setä juoksuttavat ääninä Everstinnaa, muistuttavat niin hurmahenkisistä tuokioista kuin panevat suitsimaan väärän totuuden huutelua. Yhteiskunnallinen säie kulkee ovelasti näyttämöllä niin tekstissä kuin rekvisiitan kautta. 
Rankasta teemastaan huolimatta esityksessä on paljon koomisen avulla ilmaistua. Ote on intensiivinen ja näkemäänsä seuraa herpaantumatta. Sotien aikaan sijoittuva kokonaisuus kiilaa huomaamatta tähän päivään, arvoineen kaikkineen. 

© Otto-Ville Väätäinen
Hämeen Sanomat 9.10.2019

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää