9 hyvää syytä elää – Ryhmäteatteri

Kun ihmiset eivät kohtaa

Anna Krogerus: 9 hyvää syytä elää. Ohjaus Kaisa-Liisa Logren. Lavastus ja pukusuunnittelu Paula Koivunen. Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä. Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen. Koreografia Kaisa Niemi. Kantaesitys Ryhmäteatterissa 10.10.2018.

Ella Mettänen, Juha Kukkonen ja Robin Svartström © Mitro Härkönen

Anna Krogeruksen Ryhmäteatterille kirjoittama näytelmä 9 hyvää syytä elää tuo näyttämölle kirjavan kaartin sivussa eläviä. He kulkevat toistensa ohi ja pelkäävät eniten salaisuutensa paljastumista.

Tekstin keskiössä on nuori mielenterveyskuntoutuja Klara (Ella Mettänen), joka yrittää oppia elämään yksin ilman holhoavaa äitiä. Klara ei tahdo selvitä edes arjen rutiineista, ja ulos meneminen tuntuu ylivoimaisen ahdistavalta. Hän seuraa ikkunan läpi pihalla liikkuvia ihmisiä. Klara käy itsekseen dialogia tiskialtaassa liikkuvan hämähäkin kanssa ja leikkii välillä mimmiä, joka haistattaa pitkät koko maailmalle. Yksinäisyys tuottaa toimintoja ja sisäistä puhetta, että olisi edes jotain. Mettänen liikkuu aran pelokkaan ja vihaisen nuoren ihmisen väliä hauraasti, aistit selällään. Jokainen ääni ja näköhavainto lävistävät Klaran kehon kipeästi.

Psykpolilta käy aika ajoin tukihenkilö Janne (Robin Svartström) tarkistamassa, että asiat ovat ok. Hän antaa Klaralle tehtäväksi kirjata ylös yhdeksän hyvää syytä elää.

Svartströmin tukihenkilön vierailut avaavat sitä lohdutonta todellisuutta, missä niukka hoitohenkilöstö toimii. Ei ole aikaa, mutta asiakkaita silmänkantamattomiin.

Klaran taustaa avataan uusia harrastuksia hengästyksiin asti haalivan äidin (Pihla Penttinen) ja uraorientoituneen maailmalla pörräävän Ursula-siskon (Minna Suuronen) kautta.

Läpinäkyväksi lavastetun näyttämön kohtaamispaikkoja ovat piha roskiksineen, kauppa ja bussi. Siellä kohtaavat höpöttelevä rollaattorivanhus, virolaistaustainen topakka kaupankassa syömishäiriöisine tyttärineen, afrikkalainen maahanmuuttajanainen ja runoja kirjoittava maaninen postiljooni. Näyttelijät vaihtavat rooleja lennossa.

Pihla Penttisen syömishäiriöinen tyttö on hieno roolityö © Mitro Härkönen

Näytelmän alun ankean asetelman jälkeen kuvaan astuu alkoholisti Oskar (Robin Svartström) ja hänen koiransa Urho-Kaleva. Juha Kukkonen vie ihmisen parhaan ystävän vilpittömyyttä riemukkaan vastustamattomasti. Kaisa Niemen koiralle luoma koreografia on huikea, ehdottomasti näyttämön valloittavin rooli.

Kaisa-Liisa Logrenin ohjaama näytelmä ei yritäkään tuoda ratkaisumallia ongelmiin. Alun hieman seisahtanut asetelma herää vähitellen eloon ja kirii loppua kohti eloisaksi toivon pilkahdukseksi.

Hämeen Sanomat 17.10.2018