9 hyvää syytä elää – Ryhmäteatteri



Kun ihmiset eivät kohtaa
Anna Krogerus: 9 hyvää syytä elää. Ohjaus Kaisa-Liisa Logren. Lavastus ja pukusuunnittelu Paula Koivunen. Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä. Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen. Koreografia Kaisa Niemi. Kantaesitys Ryhmäteatterissa 10.10.2018.
Ella Mettänen, Juha Kukkonen ja Robin Svartström © Mitro Härkönen
Anna Krogeruksen Ryhmäteatterille kirjoittama näytelmä 9 hyvää syytä elää tuo näyttämölle kirjavan kaartin sivussa eläviä. He kulkevat toistensa ohi ja pelkäävät eniten salaisuutensa paljastumista.

Tekstin keskiössä on nuori mielenterveyskuntoutuja Klara (Ella Mettänen), joka yrittää oppia elämään yksin ilman holhoavaa äitiä. Klara ei tahdo selvitä edes arjen rutiineista, ja ulos meneminen tuntuu ylivoimaisen ahdistavalta. Hän seuraa ikkunan läpi pihalla liikkuvia ihmisiä. Klara käy itsekseen dialogia tiskialtaassa liikkuvan hämähäkin kanssa ja leikkii välillä mimmiä, joka haistattaa pitkät koko maailmalle. Yksinäisyys tuottaa toimintoja ja sisäistä puhetta, että olisi edes jotain. Mettänen liikkuu aran pelokkaan ja vihaisen nuoren ihmisen väliä hauraasti, aistit selällään. Jokainen ääni ja näköhavainto lävistävät Klaran kehon kipeästi.

Psykpolilta käy aika ajoin tukihenkilö Janne (Robin Svartström) tarkistamassa, että asiat ovat ok. Hän antaa Klaralle tehtäväksi kirjata ylös yhdeksän hyvää syytä elää.
Svartströmin tukihenkilön vierailut avaavat sitä lohdutonta todellisuutta, missä niukka hoitohenkilöstö toimii. Ei ole aikaa, mutta asiakkaita silmänkantamattomiin.
Klaran taustaa avataan uusia harrastuksia hengästyksiin asti haalivan äidin (Pihla Penttinen) ja uraorientoituneen maailmalla pörräävän Ursula-siskon (Minna Suuronen) kautta.

Läpinäkyväksi lavastetun näyttämön kohtaamispaikkoja ovat piha roskiksineen, kauppa ja bussi. Siellä kohtaavat höpöttelevä rollaattorivanhus, virolaistaustainen topakka kaupankassa syömishäiriöisine tyttärineen, afrikkalainen maahanmuuttajanainen ja runoja kirjoittava maaninen postiljooni. Näyttelijät vaihtavat rooleja lennossa.

Pihla Penttisen syömishäiriöinen tyttö on hieno roolityö © Mitro Härkönen
Näytelmän alun ankean asetelman jälkeen kuvaan astuu alkoholisti Oskar (Robin Svartström) ja hänen koiransa Urho-Kaleva. Juha Kukkonen vie ihmisen parhaan ystävän vilpittömyyttä riemukkaan vastustamattomasti. Kaisa Niemen koiralle luoma koreografia on huikea, ehdottomasti näyttämön valloittavin rooli.
Kaisa-Liisa Logrenin ohjaama näytelmä ei yritäkään tuoda ratkaisumallia ongelmiin. Alun hieman seisahtanut asetelma herää vähitellen eloon ja kirii loppua kohti eloisaksi toivon pilkahdukseksi.
Hämeen Sanomat 17.10.2018


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää