Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti – HKT


Värikkään vauhdikas Puntila hurmaa kepeydellään


Bertolt Brecht ja Hella Wuolijoki: Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti. Suomennos: Elvi Sinervo. Ohjaus: Kari Heiskanen. Sävellys: Arttu Takalo. Koreografia: Johanna Elovaara. Lavastus: Markku Hakuri. Puvut: Tiina Kaukanen. Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 20.9.2018.

© Tapio Vanhatalo

Kari Heiskasen ohjaama Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti yllättää värikkyydellään ja vauhdillaan. Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen tarjoama sanoma ei tunnu pätkääkään osoittelevalta eikä opettavaiselta. Häikäilemätön isäntä riepottelee työläisiään arvaamattomine oikkuineen.

Hämäläisen isännän vallan linnake on viitteellinen hajallaan olevine mahtipontisine pylväineen ja palmuineen. Puntila-valomainos loistaa keskellä, ettei unohtuisi, kenellä on valta.

Esitys saa ajattoman ja paikattoman luonteen, kun eksoottisiin kuoseihin puettu väki valtaa lavan ja kiepahtaa tanssin pyörteisiin. Rinnalle tuodaan toki muutama perusduunari, mutta pestuumarkkinoille myös lähinnä laitapuolenkulkijoilta näyttävää porukkaa.

Tekstiä on päivitetty ja siihen on lisätty koomisia elementtejä. En pane pahakseni kevennettyä versiota, sillä sen mehusta löytyy oivallisia sattumia, jotka avaavat sisältöä uusiin suuntiin.

Pertti Sveholm heittäytyy herra Puntilana joka mutkaan täysillä ja ottaa näyttämön kaikkinensa haltuun suvereenisti. Juoppolalli isäntä keinuu humalan autuudessa ja on höveli kaikille, mutta pöhnänsä nukuttuaan herää ärtyisänä öykkärinä.

Viinanhakumatkalla kihlatuiksi tulleet naiset saapuvat vaatimaan oikeuksiaan. Puntilan isännän morsianten liitto marssii brechtiläiseen malliin plakaatit kourassa. Vieraannuttaminen on osa näytelmää ja Puntila flirttailee yleisölle, ja yhdet kihlat hän ehtii solmia katsojankin kanssa.  
© Tapio Vanhatalo

Autonkuljettaja Matti (Antti Peltola) on hyvän itsetunnon omaava perusrauhallinen tyyppi, joka ei säiky isäntänsä arvaamattomuutta. Rooli jää väistämättä Sveholmin isännän varjoon.

Puntilan Eeva-tyttärenä Anna-Riikka Rajala tekee tuoreen ja napakan roolisuorituksen. Hänen sulhasensa lähetystösihteeri Silakka on onneton vetkula, jota Antti Timonen näyttelee viehkon taikinamaisesti. Eevan ihastuminen Mattiin tuo sähköä näyttämölle.
Esityksessä ei ole tyhjiä hetkiä, vaan karuselli pyörii alati. Kuoro-osuudet soivat komeasti, tanssit tunnelmoivat ja Mongo Aaltonen loihtii soittimineen mielenkiintoisia rytmejä.

Hämeen Sanomat 9.10.2018

Kommentit

  1. Todella mielenkiintoisen kuuloinen näytelmä, näytelmä tuskin enään on nähtävissä kaupunginteatterilla? Olen itse kova teatterin fani, mutta ongelmana on, että asun pohjoisemmassa niin täällä ei ole niin kattavat teatteriohjelmat. Olisi ollut siistiä nähdä kaikki mahtavat lavasteet valomainoksilla ja kaikilla!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lokki – Kansallisteatteri

Vihainen leski – HKT

Pomo! – Riihimäen Teatteri