Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti – HKT


Värikkään vauhdikas Puntila hurmaa kepeydellään


Bertolt Brecht ja Hella Wuolijoki: Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti. Suomennos: Elvi Sinervo. Ohjaus: Kari Heiskanen. Sävellys: Arttu Takalo. Koreografia: Johanna Elovaara. Lavastus: Markku Hakuri. Puvut: Tiina Kaukanen. Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 20.9.2018.

© Tapio Vanhatalo
Kari Heiskasen ohjaama Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti yllättää värikkyydellään ja vauhdillaan. Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen tarjoama sanoma ei tunnu pätkääkään osoittelevalta eikä opettavaiselta. Häikäilemätön isäntä riepottelee työläisiään arvaamattomine oikkuineen.
Hämäläisen isännän vallan linnake on viitteellinen hajallaan olevine mahtipontisine pylväineen ja palmuineen. Puntila-valomainos loistaa keskellä, ettei unohtuisi, kenellä on valta.

Esitys saa ajattoman ja paikattoman luonteen, kun eksoottisiin kuoseihin puettu väki valtaa lavan ja kiepahtaa tanssin pyörteisiin. Rinnalle tuodaan toki muutama perusduunari, mutta pestuumarkkinoille myös lähinnä laitapuolenkulkijoilta näyttävää porukkaa.
Tekstiä on päivitetty ja siihen on lisätty koomisia elementtejä. En pane pahakseni kevennettyä versiota, sillä sen mehusta löytyy oivallisia sattumia, jotka avaavat sisältöä uusiin suuntiin.
Pertti Sveholm heittäytyy herra Puntilana joka mutkaan täysillä ja ottaa näyttämön kaikkinensa haltuun suvereenisti. Juoppolalli isäntä keinuu humalan autuudessa ja on höveli kaikille, mutta pöhnänsä nukuttuaan herää ärtyisänä öykkärinä.

Viinanhakumatkalla kihlatuiksi tulleet naiset saapuvat vaatimaan oikeuksiaan. Puntilan isännän morsianten liitto marssii brechtiläiseen malliin plakaatit kourassa. Vieraannuttaminen on osa näytelmää ja Puntila flirttailee yleisölle, ja yhdet kihlat hän ehtii solmia katsojankin kanssa.  
© Tapio Vanhatalo
Autonkuljettaja Matti (Antti Peltola) on hyvän itsetunnon omaava perusrauhallinen tyyppi, joka ei säiky isäntänsä arvaamattomuutta. Rooli jää väistämättä Sveholmin isännän varjoon.
Puntilan Eeva-tyttärenä Anna-Riikka Rajala tekee tuoreen ja napakan roolisuorituksen. Hänen sulhasensa lähetystösihteeri Silakka on onneton vetkula, jota Antti Timonen näyttelee viehkon taikinamaisesti. Eevan ihastuminen Mattiin tuo sähköä näyttämölle.
Esityksessä ei ole tyhjiä hetkiä, vaan karuselli pyörii alati. Kuoro-osuudet soivat komeasti, tanssit tunnelmoivat ja Mongo Aaltonen loihtii soittimineen mielenkiintoisia rytmejä.

Hämeen Sanomat 9.10.2018

Kommentit

  1. Eetu19. heinäkuuta 2019 klo 1.46

    Todella mielenkiintoisen kuuloinen näytelmä, näytelmä tuskin enään on nähtävissä kaupunginteatterilla? Olen itse kova teatterin fani, mutta ongelmana on, että asun pohjoisemmassa niin täällä ei ole niin kattavat teatteriohjelmat. Olisi ollut siistiä nähdä kaikki mahtavat lavasteet valomainoksilla ja kaikilla!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää