Yhtä matkaa – SKT

Pienesti elämän ihmeellisyydestä

Yhtä matkaa, kirjoittanut Leena Tamminen. Ohjaus Kari Paukkunen, lavastus Martti Aiha, pukusuunnittelu Auli Turtiainen, äänisuunnittelu Tuomas Fränti, valosuunnittelu Lari Palander, videosuunnittelu Jonathan Miller. Esitys on Kansallisteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotantoa. Ensi-ilta 23.3.2019 Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä.

Seela Sella ja Puntti Valtonen © Johnny Korkman

Leena Tammisen kirjoittama näytelmä Yhtä matkaa on periaatteessa hyvin yksinkertainen tarina. Ollaan junassa matkalla pohjoiseen. Vaunussa on kaksi ihmistä, joista toinen haluaa jutella, toinen ei. Ja lisäksi on mystinen konduktööri, joka tuo omia mausteitaan jutun edetessä.

Kansallisen Suurelle näyttämölle tuotu esitys panee pohtimaan, onko junan ikkunan takana vilistävä lumimaisema sittenkin jotain enemmän.Täkyjä moiseen tulkintaan heitellään.

Seela Sellan Aino on yli kahdeksankymppinen puhelias nainen. Hän tekee tyhjiksi Puntti Valtosen ärsyyntyneen Askon yritykset vetäytyä tietokoneensa taakse. Aino pumppaa perustiedot ja selviää, että Asko on menossa hautajaisiin, kun Aino taas on matkalla häihin.

Häät ja hautajaiset saavat seurakseen muitakin vastakohtia. Mikä nuorille sallittu ei ole sallittua vanhoille? Mitä on menneisyydessä, entä tulevaisuudessa? Henkilökohtaisista historioista löytyy vaiettuja asioita, joita voi joutua kuoleman jälkeen selittämään - jos uskoo kuolemanjälkeiseen elämään.

Ulkoinen ja sisäinen maailma risteilevät tekstissä kaiken aikaa. Moraaliset ja eettiset kysymykset nousevat pintaan. Ainon ja Askon elämässä on tapahtunut paljon sellaista, minkä olisi voinut tehdä toisin. Ymmärrys kulkee aina hieman jälkijunassa eivätkä korjausliikkeet ole aina mahdollisia. Matkaa on kuitenkin jatkettava.

Safka Pekkonen © Johnny Korkman

Kaksikon keskustelu saa uusia sävyjä, kun ulkona tapahtuu kummia. Valkoinen maisema tummuu ja värjääntyy ja junan on pysähdyttävä. Ei näytetä, mitä ulkona on, mutta se on uhkaavaa. Mielenosoituksen ääniä kuuluu. Pelkoa eivät poista konduktöörin vakuuttelut, että kaikki on kunnossa. Toisen pysähdyksen aiheuttaa vieras joukko. Pohjoisen rauhalliseen elämään on tunkeutumassa muukalaisia. Tasapaino järkkyy.

Safka Pekkosen rooli konduktöörinä on erikoinen sekoitus viestintuojaa, opasta ja musikanttia, sillä hän tarttuu aika ajoin haitariinsa ja laulaa. Usein laulu kertoo elämänmatkasta. Japanilaisiin hakama kamppailulajihousuihin pukeutunut konduktööri on melkoinen idän ja lännen sekoitus mietelauseineen.  

Kari Paukkusen ohjaama esitys ei kikkaile ja sitä on helppo seurata. Komiikkaakin saadaan puserrettua esiin. Sitä on jonkin verran tekstissä, mutta enemmän näyttelijäntyössä. Kaiken kaikkiaan kyse lienee ihmisen matkasta tällä planeetalla. Ja millaisia päätöksiä elämän suunnasta kannattaa tehdä?

Yhtä matkaa tarjoaa turvallisen paketin pohdintaa, ehkä jopa ohjeistusta elonpolulle.