Yksinäisten kaupunki – Kapsäkki

Yksinäisyys jää stereotypioiden kuvaukseksi, musiikki toimii

Yksinäisten kaupunki. Käsikirjoitus Eppu Nuotio, ohjaus Kurt Nuotio, sävellys Jukka Nykänen, visualisointi Sanna Pelliccioni, koreografia Johanna Elovaara, valot ja äänet Rasmus Kallio. Ensi-ilta Kapsäkissä 13.3.2019.

Kuva Sanna Pelliccioni © Sanna Breilin

Yksinäisyys on todistetusti suomalaisten kaupunkien ja miksei maaseudunkin suuri ongelma. Se luokitellaan jo sairaudeksi. Nämä sairaat eivät useimmiten kuitenkaan hae apua.

Eppu Nuotio oli lukenut jutun tästä meitä suomalaisia vaivaavasta ongelmasta ja päätti kirjoittaa aiheesta läpilauletun musikaalin. Hän perehtyi asiaan tutkija Nina Junttilan dokumenttien kautta.

Kurt Nuotion ohjaama Yksinäisten kaupunki on väliajaton, reilun tunnin mittainen musiikillisesti nautittava kokonaisuus. Jukka Nykäsen säveltämän musiikin kautta neljä laulajaa tulkitsee erilaisten yksinäisten kohtaloita. Mukana on korvamadoiksikin jääviä lauluja. Akustinen trio, piano, viulu ja sello, säestää laulajia.

Kirkasääninen Emmi Hatjasalo, käheän sensuelli Veera Railio, isoilla näyttämöilläkin vakuuttanut vahvaääninen Ari-Matti Hedman ja pehmeästi laulava Mikael Saari taipuvat luontevasti moniin rooleihin ja tulkinnoissa on tunnetta ja särmää.

Musikaaliin on kerätty yksinäisten stereotyyppikokoelma eikä laulujen sanomissa ole juuri yllättäviä elementtejä. Yksinäisiä ovat esimerkiksi vanhus, uraohjus, olutkuppilan asiakas, syrjääntynyt, eronnut ja moni muu yllätyksetön yksinäinen. Nuotion tekstit ovat heppoisia ja paikoin ennalta-arvattavia. Murheellisen yksinäisyyden rinnalle on kirjoitettu koomisia kohtauksia.

Yksinäisyyden perussyitä ei lähdetä puimaan, ja korjaavaksi liikkeeksi tarjotaan lopussa Hedmanin komeasti esittämän laulun sanomana, että pitää rakastaa juuri nyt, joka hetki.

Lopulta näyttämön kuva, jossa katsotaan tyhjästä huoneesta yksinäiselle kadulle, jää myös loppukuvaksi. Jäin kaipaamaan jonkinlaista repäisyä yksinäisyyden ytimeen. Nyt syyllisiksi jäivät yksinäiset itse.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmisen ääni – Kansallisteatteri

Arki ja kauhu – Q-teatteri

Sibelius – kohtalonyhteydet