Korjaamo – Kansallisteatteri

Ihmismielen rakennuspalikat rassattavana

Korjaamo, käsikirjoitus ja ohjaus Mika Myllyaho. Lavastus: Kati Lukka. Pukusuunnittelu: Auli Turtiainen. Rooleissa Jukka-Pekka Palo ja Seppo Pääkkönen. Kantaesitys Kansallisteatterin Omapohjassa 21.3.2018.

 

Jukka-Pekka Palo ja Seppo Pääkkönen © Tommi Mattila

Mika Myllyahon Korjaamo-näytelmää on äärimmäisen helppo katsoa. Se ei kuitenkaan ole yksiviivaisen helppo näytelmä vaan tirskauttaa ovelasti vetävän juonenkuljetuksen kylkeen syviä kysymyksiä. Niitä kysymyksiä, joihin etsimme vastauksia pitkin elämää.

Ja ei, Korjaamo ei tarjoile ongelmia katsojille pohdittavaksi. Niiden ääreen ajautuu puolihuolimattomasti, nauraessaan kahden uransa loppuvaiheessa kiemurtelevan miehen kosketusaralle suhteelle.

Jukka-Pekka Palon ja Seppo Pääkkösen Jallu ja Ola ovat kumpikin elämänsä taitekohdassa. Jallun autokorjaamolla ei mene hyvin ja Ola on lomautettu rehtorin toimesta käytöksensä vuoksi. 

Kouluajoista asti toisensa tunteneet miehet ovat törmänneet vuosien tauon jälkeen sattumalta. Jallu on ottanut Olan korjaamoonsa apulaiseksi, vaikka suuri osa asiakkaista on karannut korjaamoketjuihin. Pieni nyrkkipaja ei ole tätä päivää. Miehet keksivät keinon, jolla murtautua näkyviin, ja se on näytelmän hulvattomin osuus.

Omapohjan pieneen tilaan kasattu korjaamo luo intiimin realistisen tunnelman. Rasvaa ja moottorinosia on kuin ihmismielen rakennuspalikoita. Kohtausten väleissä soi miesten nuoruuden ajan musiikki. Menneisyydestä kuplii pintaan hankaumia, joita availlaan avoimen räyhäkkäästi. Elämässä pärjäämisen mittapuuta kopistellaan koomisenkin kautta ja yhteiskunnan muutoksen vauhtia arkaillaan. Läpivalaisuun pääsee myös miesten rakkauselämä ja silloin liikutaan hyvin herkällä pinnalla.

Palo ja Pääkkönen tulkitsevat Myllyahon tarkkanäköistä tekstiä vetävästi, nyansseja unohtamatta. Tämä on näyttelijäntyötä parhaimmillaan. Väliajaton esitys imaisee pidäkkeettä mukaansa ja liikuttaa jotain piilossa olevaa valtavasti.