Julia ja Romeo – Kansallisteatteri
Raikas ja pitelemätön
Julia ja Romeo
Julia ja Romeo. William Shakespearen Romeo ja Julia -tekstin
pohjalta dramatisoinut Anna Viitala. Ohjaus: Jussi Nikkilä. Suomennos:
Marja-Liisa Mikkola. Lavastus: Katri Rentto. Pukusuunnittelu: Saija Siekkinen.
Musiikki: Mila Laine. Valosuunnittelu: Pietu Pietiäinen. Äänisuunnittelu:
Viljami Lehtonen. Koreografia: Ima Iduozee. Ensi-ilta Kansallisteatterin
Suurella näyttämöllä 7.3.2018.
 |
| © Tuomo Manninen |
Utuisesta savusta he saapuvat ja sinne lopussa loittonevat.
Vimmainen Julia ja runoileva Romeo kesyttävät ympärillään pauhaavan toraisan
maailman pyyteettömällä rakkaudellaan.
Näytelmän nimi on muutettu Julia ja Romeo -muotoon, koska
esityksen primus motor on rakastunut Julia (Satu Tuuli Karhu), joka itseään etsivänä teininä toimii estottoman intohimoisesti,
juo pullonsuusta ja panee tupakaksi. Romeo (Olli Riipinen) rustaa runoja rakkaudesta haaveellisen melankolisena
ja arkailee uusia tilanteita.
Karhu ja Riipinen ovat teatterikorkeakoululaisia ja juuri
niin suloisen untuvikkoja kuin roolit edellyttävät. He tekevät hahmonsa
taitaen, artikulaatiota myöten. Kuinka helposti Shakespearen kieli soljuukaan,
ja Julia sylkee väliin karskin lakonisia heittojaan, jotka ovat toisesta
ajasta.
Perheiden välille on vuosisatojen mittaan rakenneltu mitä
erilaisimpia muureja, mutta esitys on pysytellyt yhdessä aikakaudessa. Jussi Nikkilän ohjaamassa ja Anna Viitalan sovittamassa versiossa
väreilee monta aikaa, myös tuonpuoleinen, kun välienselvittelyssä surmatut
Tybalt (Jarno Hyökyvaara) ja
Mercutio (Miro Lopperi) palailevat
elävien tiloihin.
Esityksen riitautuneilla suvuilla on selkeä statusero. Capulet-tyyliniekat
katsovat nenänvartta pitkin huppareihin ja bomber-takkeihin pukeutuneita
Montague-jengiläisiä. Julian laskelmoivat vanhemmat (Katariina Kaitue ja Juha
Varis) pyörähtelevät säätykuvioissaan ja poimivat tyttärelleen sopivaksi
katsomansa sulhoehdokkaan (Eetu Känkänen),
jolle Julia ei lämpene ja niin syntyy kohtalokas myrkkysuunnitelma.
Shakespearen klassikko kääntyy Kansallisteatterin lavalla sarkastiseksi
kannanotoksi, josta ei puutu koomisia piirteitä. Näkyvä viritys syntyy Julian ronskin
imettäjän (Sanna-Kaisa Palo) ja muun
palvelusväen kautta, mutta Capuletien sääntö- ja muotoviidakon koomisuus
koukkaa syvemmältä. Lisäksi Isä Laurencen (Kristo
Salminen) pyörillä liikkuva rippituoli on kuin markkinakoju, josta saa
synninpäästöjä ja rohtoja.
Katri Renton
lavastus jatkaa näyttämöä katsomoon, sillä yhden rivin tilalle on rakennettu ramppi.
Lisäksi tapahtumia on sijoitettu käytäville ja parvekkeille. Itse lava on
yksinkertaisen riisuttu ja sinne luodaan valoilla eri tiloja riitaisten sukujen
taistella ja nuorten temmeltää.
Esityksen ehdoton vahva mauste on Mila Laineen musiikki. Laine ja muusikko Aleksi Kaufman istuvat vastakkaisissa aitioissa ja luovat monin
soittimin ja laulaen koskettavan orgaanisen osan esitystä.
Kommentit
Lähetä kommentti