perjantai 14. marraskuuta 2014

Katsastus

Hämeen Sanomat 11.11.2014


Katsastetaan Hillman ja elämä

Joni Skiftesvik; Katsastus. Ohjaus: Heikki Kujanpää. Lavastus: Pekka Korpiniitty. Pukusuunnittelu: Sari Salmela. Koreografia: Laura Huhtamaa. Musiikin johto: Martti Peippo. Ensi-ilta 31.10.2014 Lahden Kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä.
 
Jari-Pekka Rautiainen, Timo Välisaari © Lauri Rotko

Kun esirippu aukeaa ja näyttämön esillepano paljastuu, osaa jo odottaa hauskaa. Edessä on miehinen maisema, autotaivas, rasvalle haiseva ja pikkuvikoja täynnä.

Joni Skiftesvikin kirjoittama Katsastus on 70-luvulle sijoittuva nuorenparin kasvutarina, johon nivoutuu Hillman-merkkisen auton katsastuslupareissu Suomen ja Ruotsin rajan molemmin puolin.

Juoni rakentuu kehykseen, jossa päähenkilö Vilperi (Tapio Aarre-Ahtio) muistelee lempeästi nuoruuttaan. Nuori ja vanha Vilperi kulkevat rinnan läpi näytelmän, jota säestää Martti Peipon luotsaama orkesteri.

Esitys alkaa Irwin Goodmanin laululla En kerro kuinka jouduin naimisiin ja päättyy hänen Vain elämää -lauluunsa. Niiden välissä soivat Rauli Badding Somerjoen ja Hurrigensin monet biisit. 

Auto- ja matkaradiot raikaavat ajan säveliä ja nostavat usein pöhnäisiä mieliä kohti unelmia.
Kaksi aikatasoa avaa mahdollisuuden, mutta tuo mukanaan myös turhan selittelyn vaaran.

Kohtaukset syttyvät ja sammuvat tiiviiseen tahtiin. Loppua kohti vauhtia lisätään ja koomista ainesta lapioidaan ronskilla otteella. 

Liisa Loponen, Jari-Pekka Rautiainen, Hiski Grönstrand @ Lauri Rotko
Heikki Kujanpään liioitteluun pyrkivää ohjausta vaivaa kuitenkin hahmottomuus, ja se seilaa eri tyylilajeissa.

Pikkuhauskaa pikkujouluksi

Ajankuva on erittäin autenttinen aina äitiyspakkauksen makuupussia myöten. Tekstin nuoret ihmiset ovat myös selkeästi aikansa lapsia vapaine suhteineen, äitiensä kauhistukseksi. Auktoriteettien aika on ohi.

Näytelmän alkupuoli on hieman kohmeinen. Kohtaukset ovat irrallisia ja niitä tuntuu vaivaavan liika yrittäminen. 

Timo Välisaari, Minna Kivelä, Jari-Pekka Rautiainen, Hiski Grönstand © Lauri Rotko
Viltterin (Jari-Pekka Rautiainen) ja raskaana olevan Mallun (Liisa Loponen) tie kohti avioliittoa on epäromanttinen. Häitä kuitenkin valmistellaan äidin (Eeva-Kirsti Komulainen) vastustelusta huolimatta.

Juhlatilaisuus on vaarassa mennä pieleen, kun sulhasen autonkatsastusreissu venähtää. Sormus kuitenkin pujottuu sormeen ja kunnon tappelukin häissä saadaan aikaan.

Komiikkaa pusketaan viinanjuonnin, alapäähuumorin ja poikien kukkokisailun kautta.
Kun neljäntuulenhattulaiset myöhemmin lassoavat poronsarvet päässä toikkaroivaa Haaparannan kaupunginjohtajaa, ollaan jo karnevaalitunnelmissa. Ja lisää roiskitaan saamelaisakan synnytyspuuhassa.

Kaiken kohelluksen päätteeksi loppukuvana on silti vastuullinen isä ja äiti jälkipolvensa kanssa – rasvamontun äärellä.

Jos tarkoitus on hauskuttaa, muutama hyvä oivallus ei pelasta kokonaisuutta. Esimerkiksi Minna Kivelä työstää maukkaasti monet roolinsa. 

Jos halutaan kertoa syvempi kasvutarina, eväät siihenkin ovat aika heppoiset.
Esitystä ei ehkä ole tehty vain pikkujoulunäytelmäksi, mutta sellaiseksi se nyt jää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti