keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Vihan jumala


 Hämeen Sanomat 21.1.2014

Kun teidän poika löi meidän poikaa


Yasmina Reza: Vihan jumala. Komedia kunnon vanhemmista. Suomennos: Reita Lounatvuori. Ohjaus: Anna-Elina Lyytikäinen. Lavastus ja puvustus: Minna Välimäki. Ensi-ilta 16.1.2014 Lahden Kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä.


Anna Vihanto, Laura Huhtamaa, Tapani Kalliomäki, Jarkko Miettinen (Kuva Tarmo Valmela)

Onko koskaan tuntunut siltä, että haluaisi osallistua koulukaverin tai naapurin vekaran kasvatukseen, kun tämä on satuttanut omaa lasta? Jos on, niin Lahden Kaupunginteatterin Vihan jumala on oiva kohde käydä tarkistamassa, mihin tilanne voi johtaa.

Yasmina Rezan kirjoittama näytelmä alkaa tilanteesta, jossa lasten vanhemmat kirjaavat sievistellen ja sanatarkasti tapahtunutta. Konfliktia vältetään viimeiseen asti. 

Kaikki tapahtuu tyylikkäästi sisustetussa kodissa, jonka taustalla siintää kuulas vuoristomaisema.

Pinta kupruilee tekstin väleissä sen verran, että katsoja tietää, että ei tämä näin sivistyneeksi jää. 

Kepin huitaisu ja kahden hampaan murtuminen on mehevä pohja hillittömän koomiselle tragedialle. 

Teksti on alun perin elokuvakäsikirjoitus ja Roman Polanskin ohjaama filmatisointi Carnage sai ensi-iltansa vuonna 2011.


Sivistynyt pinta peittää verenhimon


Anna-Elina Lyytikäisen ohjaama esitys virittelee tulta kärkkäästi. Pariskunnat tunnustelevat, nuuskivat mielipiteitä ja asenteita sekä koettelevat toisiaan pikku töytäisyin. 

Herkullisen omenapäärynäpaistoksen siirtyessä lautaselta suuhun kaivetaan parisuhteiden dynamiikka esiin. 

Pohjaloimena kulkee poikien tappelu, mutta pienin nykäyksin siirrytään vallan toisenlaisille taistelutantereille.

Tapani Kalliomäen Alain ja Laura Huhtamaan Annette ovat vastaamassa poikansa teosta. Hillitty yläluokkainen status on viileä ja hymyt ovat lähinnä irvistyksiä. Annetten pulssia nostaa miehen jatkuvasti soiva puhelin, johon tämä myös vastailee.

Jarkko Miettisen Michelin ja Anna Vihannon Veroniquen yhteiskunnallinen asema on alempi. Veroniquen taiteellisuus ja spontaanius riitelee wc-tarvikkeita myyvän aviomiehen tosikkomaisuuden kanssa.

 (Kuva Tarmo Valmela)
Kun ensimmäinen rommipaukku tarjoillaan, ottelukello kilahtaa. 

Lasten nujakointi laajenee aikuisten sapelikalisteluksi, jossa kaivetaan terävimmät aseet esiin ja tökitään hajapistoja sinne tänne. 

Sanojen sävy muuttuu, vauhti kiihtyy ja yllättävien käänteiden marssi pullauttaa salaisuuden toisensa perään kaikkien kuultavaksi.

Näyttelijät tekevät railakasta roolityötä. Tempovaihtelut ovat taitavia ja Rezan teksti säkenöi. Yleisöllä on hauskaa. 

Kaunis vuoristomaisema värjäytyy verenpunaiseksi.

Taistelulinjojen takaa kuuluu länsimaisen sivistyksen ontto kaiku ja se on ajattelemisen arvoinen asia.

Pirjo Puukko


2 kommenttia:

  1. Kuvittelenko vain, vai onko Carnage yhtäkkiä tämän kauden hittinäytelmä? Ensi-ilta HKT:ssä oli syksyllä, Seinäjoen kaupunginteatterissa se on joskus näinä päivinä ja nyt näköjään Lahdessakin. Hassua miten nämä joskus tuntuvat kasautuvan.

    VastaaPoista
  2. Mitä ilmeisimmin tämä herkku on haluttu ottaa ohjelmistoon monessa teatterissa. Ja eihän siinä mitään, jos on hyvä näytelmä, niin koko Suomi katsomoksi.

    VastaaPoista