Kun tyttö on hyvä

 Hämeen Sanomat 23.1.2014

Patukkatalon joutsenlaulu

Kun tyttö on hyvä. Käsikirjoitus ja ohjaus: Sirkku Peltola. Laulujen sanat: Heikki Salo. Musiikki: Iiro Rantala. Lavastus: Kari Junnikkala. Puvustus: Anne Lasonpalo. Ensi-ilta Lahden Kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä 18.1.2014.

Puna-asuinen kuoro saapuu jonona näyttämölle, mutta ei pysähdy vaan jatkaa matkaansa esiripun taakse. 

Näyttämö paljastuu ja ollaan työpaikan vaatekoppien luona. On naisjoukko naisvaltaisella alalla ja naisten puheet. 

Mirja Räty, Liisa Roponen, Lumikki Väinämö, Anna Pitkämäki, Elsa Saisio, Maiju Saarinen, Teemu Palosaari (Kuva Lauri Rotko)

Pienipalkkaisen tilillä ei juhlita. Ilo on otettava irti, mistä sen saa. 

Sirkku Peltolan näytelmä Kun tyttö on hyvä on tarina Patukkatalon linjaston uurastajista, joita piiskataan rivakampaan työtahtiin konsultin voimin. Sekään ei riitä johdon tulostavoitteeseen vaan työpaikat siirtyvät Kiinaan.

Musiikkinäytelmän mainioiden laulujen takana ovat Iiro Rantala ja Heikki Salo. Juuri laulujen kautta avautuvat syvimmät tunnot niin yksityisellä kuin yhteisölliselläkin tasolla.

Kari Junnikkalan lavastus toimii kautta linjan erinomaisesti.

Musiikkinäytelmä sai kantaesityksensä vuonna 2007 Tampereen Työväen Teatterissa nimellä Patukkaooppera.

 Turhan paljon aiemmin nähtyä

Keskiössä on naisjoukon hiljaisin ja kiltein, Ansa (Anna Pitkämäki). Hän on naimaton, kaikkialle venyvä auttajatyyppi, jota jotkut käyttävät kursailematta hyväkseen.  

Hänen vaatimattomuutensa kolkuttelee uskottavuuden rajoja. Ansassa ei ole edes muuta kaunista kuin lainehtivat hiukset.

Anna Pitkämäki (Kuva Lauri Rotko)

 Roolihahmon värittömyys tuottaa ongelmia suuren näyttämön katseen kohteena. Pitkämäki tekee pienin elein Ansasta koskettavan.

Vastapainoksi asettuu Elsa Saision esittämä eläväinen Tuulikki, joka on roolihahmona kuitenkin kovin ohut. 

Peltolan maalaama kuva suomalaisen teollisuuden alasajosta on paikoin turhan rautalangasta väännettyä ja jo aiemmin nähtyä. 

Varsin osoittelevasti kuvataan irtisanomispäivän ahdistus linjastolla ja samaan iltaan sijoittuvat johdon kalsarikännisyömingit. 

Melkein kolmituntisen esityksen ensimmäistä puoliskoa voisi helposti tiivistää.

 

Vallaton konsultti Ranto hurmaa

Aimo Räsänen (Kuva LAuri Rotko)

Patukkatalon tehoja tulee nostamaan TYKY-toiminnalla Erkki Ranto (Aimo Räsänen) ja hän tuo näytelmään vauhtia ja vallatonta iloa. Porukka pannaan kuntotreeniin fyysisesti ja jokaisesta etsitään sisäistä valmentajaa. 

Räsäsen konsultti on fyysisesti riehakas ja flirttaileva ja hänen uskonsaarnaa muistuttavan konsulttimantransa läpi puskee mainiosti itäsuomalainen aksentti. 

Räsänen ei ole paha, tekee vain työtään. Ansaan hänen puheensa uppoaa niin että koko nainen muuttuu, alkaa hehkua. Seuraukset eivät ole hyvät.

Näytelmän yhteiskunnallinen taso jää yksiviivaiseksi, mutta henkilögalleriaan mahtuu mainioita tyyppejä. Teemu Palosaari tekee Rashid-mamusta raikkaasti koomisen.

Näytelmän lopun motiivit voi tulkita monella tavalla. Tragediaksi kuva kuitenkin piirtyy. Ja antiikin tragedioiden tapaan kuoro tulee loppuun esittämään viimeisen laulun.

Pirjo Puukko