Orkesteri




 Hämeen Sanomat 22.10.2013

Virttyneen backstagen haaveilijat KOM-teatterissa

Okko Leo: Orkesteri. Ohjaus: Janne Reinikainen. Lavastus: Markku Pätilä. Valot: Kari Vehkonen. Ääni: Jani Rapo. Kantaesitys KOM-teatterissa 16.10.2013.


http://www.kom-teatteri.fi/images/lehdisto/Orkesteri06.jpg
Samuli Niittymäki, Laura Malmivaara, Juho Milonoff ja Janne Reinikainen (Kuva: Noora Geagea)
Vaikka KOM-teatterin lavalle astelee itsetietoisen näköinen bluesbrothersmainen orkesteri, ovat keikkapaikat varsin vaatimattomia. Markku Pätilän lavastuksen erittäin autenttinen, virttynyt työväentalon takahuone paljastaa sen karulla tavalla.

Okko Leon Orkesteri-näytelmäteksti lähtee sekin kiertueelle. Janne Reinikaisen ohjaaman näytelmän lisäksi kuullaan Lauri Maijalan ohjaama kuunnelma, nähdään Matti Ijäksen ohjaama elokuva ja Sami Parkkinen kirjoittaa siitä romaanin. 

Fiktiivisen The Everlast -orkesterin ainoa hitti Lentoon lähdit on nähtävissä musiikkivideona Youtubessa. Se kannattaa katsoa, sillä sanoitus on oiva vinkki näytelmän maailmaan. Biisi on Olavi Uusivirran käsialaa. 

Tekstillä on siis vientiä vaikka näytelmän orkesteri joutuukin hehkuttamaan olemassa oloaan vain yhdellä kymmenen vuoden takaisella hitillä.

Koomista urakalla

Keikan takahuoneessa käydään valtataistelua, jossa rintamat muuttuvat aina keskustelun kohteena olevan asian myötä. Tunnelmat poukkoilevat kuin lasten leikkihuoneessa.
http://www.kom-teatteri.fi/images/lehdisto/Orkesteri05.jpg
Juho Milonff ja Pekka Valkeejärvi (Kuva: Noora Geagea)
Puheenaiheet rönsyilevät sinne tänne. Yksioikoisen ja hieman yksinkertaisen basistin (Juho Milonoff) ja fonistin (Pekka Valkeejärvi) dialogi avaa näkyviin tason, jolla liikutaan. Kimallus ja gloria ovat kaukana tästä bändistä – niin kuin älyn säihkekin.

Milonoff on tehnyt samankaltaisia rooleja aiemminkin ja pienoinen maneeri alkaa tarttua ilmaisuun.

Myöhässä oleva laulaja (Janne Reinikainen) kiehuttaa esiin epäluuloja ja petturuuttakin. Ryhmädynamiikan laidat kolisevat, kun nuoren rumpalin (Samuli Niittymäki) edellisen keikan palkkio on vielä solistin taskussa. Niittymäki tekee riemastuttavan tosikkomaisen hahmon.

Ontuva laulaja saapuu staran elkein ja piirtää viimeisen viivan kuvaan, joka esittää surkuhupaisaa bändiä harhaisine kuvitelmineen.

Koomiseen kokonaisuuteen tuo lisäväriä keikalle mukaan pyydetty entinen Idols-tähti Simone Päiväperhonen (Laura Malmivaara), joka on saanut maistaakseen makeaa mainetta ja toimii sen mukaan. 

Paljastamatta juonta sen enempää lavalla nähdään kaiken kaikkiaan uskottavuuden rajoja horjuttava ilta hääjuhlien takahuoneessa. Jaffaa ja lihakeittoa on tarjolla, ne kuuluvat soppariin.

Karrikatyyreja heitetään kehiin sumeilematta ja erilaisten luonteiden kirjo omine tavoitteineen leväytetään arvioitavaksi. Ainakin ahneus, pihiys, kunnianhimo, välinpitämättömyys, kierous ja turmeltumattomuus käyvät kovaa painia.

Hauskaa synnytetään urakalla. Pohjustetaan suurta rysäystä, mutta sitä ei tule. Pitikö tullakaan?

Pirjo Puukko



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäjätti

Sibelius – kohtalonyhteydet

Chicago