Ääni katsomossa

Hämeen Sanomat 24.11.2012 Pölyt pois Hamletin päältä William Shakespeare: Hamlet . Suomennos: Veijo Meri. Ohjaus ja sovitus: Kari Heiskanen . Lavastus: Antti Mattila. Puvut: Sari Salmela. Musiikki: Tommi Lindell. Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 21.11.2012. Eero Aho ja Tom Wentzel (kuva Stefan Bremer) Liike on Kari Heiskasen ohjaaman Hamletin perusta. Nykyaikaan sijoitetussa näytelmässä ei pönötetä eikä perinteisestä kuninkaallisuudesta näy häivääkään. Kieli on pääosin Veijo Meren suomentamaa Hamletia mutta rinnalla kulkee nykykieli. Ristiriitaa näiden välillä ei ole, vaan ne linkittävät tapahtumat ja tunteet kaikkiin mahdollisiin aikoihin ja tekevät niistä universaaleja. Ollaan Tanskassa, mutta yhtä hyvin voidaan olla missä vain. Mahdollinen tapahtumapaikka on esimerkiksi BB-talo, josta yksi kerrallaan häädetään ulos. Taivaasta roikkuva kristallikruunu edustaa linnansaleja. Sen vierellä on rakennus, joka voisi olla opi...

Hämeen Sanomat 10.11.2012 Yksinäisyyden ympyrä pyörii kepeästi Mikko Rimminen : Nenäpäivä. Dramatisointi: Aina Bergroth. Ohjaus: Arto af Hällström . Lavastus ja puvut: Markus Tsokkinen. Valosuunnittelu: Aslak Sandström. Äänisuunnittelu: Iiro Iljama. Kantaesitys Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 7.11.2012. Sari Puumalainein (Kuva Stefan Bremer) On riemastuttavaa nähdä teatteria, joka hönkäilee lämpöä ympäriinsä vaikkei roolihahmojen elämää voi mitenkään kuvailla mukavaksi. Ja on riemastuttavaa kuunnella tekstiä, joka elää ja hengittää, riisuu aseista pulppuavilla ilmauksillaan, jotka tekevät hauskoja äkkikäännöksiä. Kun tähän lisätään Sari Puumalaisen valloittava roolityö näytelmän Irmana, on riittävä syy nyökytellä katsomossa tyytyväisenä. Mikko Rimmisen vuonna 2010 Finlandia-palkittu Nenäpäivä on kääntynyt näyttämölle eloisaksi kokonaisuudeksi. Arto af Hällströmin ohjaus panee roolihahmot pompahtelemaan kuin pehmeät pallot. He ovat ...

Hämeen Sanomat 7.11.2012 Lahesta ei lähetä noin vain Marko Järvikallas ja Mikael Neiberg: Syntynyt Lahteen. Ohjaus: Otso Kautto . Lavastus ja puvustus: Annukka Pykäläinen. Valosuunnittelu: Jouni Nykopp. Äänisuunnittelu: Jukka Vierimaa. Ensi-ilta Lahden Kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä 23.10.2012. Jori Halttunen, Tapani Kalliomäki ja Maija Rissanen (kuva  Mikael Neiberg) Se alkaa ihan normaalisti. Äiti käy tyttärensä asunnolla ja kurkkaa sinne tulleen kirjekuoren sisään luvatta.  Kirje on lähetetty tyttären aviopuolisolle Juhanille ja siinä on salaisuus, joka käynnistää tapahtumat. Lahtelaissyntyisen Juhanin ja espoolaisen Saaran avioliitto on ihan mallillaan kirjeen saapumiseen asti. Viesti panee Juhanin palaamaan vanhaan kotikaupunkiinsa. Saara-vaimo säntää perään ja Saaran äitikin haluaa päästä osille. Katsoja viedään nyky-Lahteen, jota kuvataan asuinpaikkana värikkäästi ja vahvasti kohti koomista polkien. Lahden kauneutta verrataan Riihimäk...

Riivatun taitavaa hauskaa Richard Bean : Yksi mies, kaksi pomoa. Suomennos: Mikko Koivusalo. Ohjaus: Neil Hardwick. Kapellimestari: Lasse Hirvi. Lavastus: Jyrki Seppä. Puvut: Sari Salmela. Suomenkielinen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 11.10.2012. Tommi Huovinen ja Santeri Kinnunen (Kuva Tapio Vanhatalo) Kun katsoja astuu sisään Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle, odottaa häntä siellä mukavan tunnelmallinen musiikkituokio, jonka tarjoilee Jiri Nikkinen ja The Brighton Peers. Bändi on koko näytelmän ajan lavalla ja säestää juonikuvioista taitojaan esittelemään karkaavia roolihahmoja - vaikkapa omaa pyykkilautaansa (lue sixback) paukuttamaan. Tämä on  osa commedia dell'arten tyyliä, johon Yksi mies, kaksi pomoa lukeutuu.  Tekstin pohjana on Carlo Coldonin 1700-luvulla kirjoittama, Venetsiaan sijoittuva komediaklassikko Kahden herran palvelija. Nyt törmäillään vuonna 1963 commedia dell'arten ja puskafarssin välimaast...

Hämeen Sanomat 20.10. 2012 Koomista kauhontaa perhepiirissä Perheistä parhain. Käsikirjoitus ja ohjaus: Pentti Järvinen . Lavastus: Juha Mäkipää. Pukusuunnittelu: Anne Laatikainen. Äänisuunnittelu: Harri Kuittinen. Valosuunnittelu: Jari Vuori. Musiikki: Vesa Mäkinen . Kantaesitys Hämeenlinnan Teatterissa 18.10.2012. Heikki Nousiainen ja Johanna Reilin (Kuva Tommi Kantanen) Kun pannaan yhteen kaikki tv:n perhesarjat, tilkka farssin mehua ja mausteeksi Romeota ja Juliaa, on näyttämöllä Perheistä parhain. Pentti Järvisen kirjoittama näytelmä kurkistaa monen genren kaappiin ja etsii sieltä nimenomaan koomisia piirteitä. Tähän kaikkeen lisätään symbolista isänmurhaa ja lopulta äidinkin ja niinpä kasassa on draaman aineksia koko padallinen. Nokkeluuksia riittää, en kiellä. Kun hauskaa kauhotaan kaikkialta, käy niin, että mahdolliset teemat katoavat jonnekin näkymättömiin. Käsiohjelma kertoo näytelmän olevan asennekomedia. Asenne on sitä, että kaikilla me...

Ajatuksia hijabin takaa Joanna Haartti (Kuva Tuomo Manninen) America Vera-Zavala : Etnoporno. Suomennos: Sinna Virtanen. Ohjaus: Petra Vehviläinen. Näyttämöllä: Joanna Haartti. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Omapohjassa 3.10.2012. Tukholman Skärholmenin betonilähiön asukkaista liki puolet on maahanmuuttajia. America Vera-Zavala on sijoittanut näytelmätekstinsä ainoan henkilön sinne. Kirjailija on latinalaisamerikkalaista syntyperää oleva ruotsalainen kansalaisaktivisti ja poliitikko.  Etnoporno avaa sitä umpisolmua, joka on kiristynyt syyskuun 11. päivän WTC-tapahtumien jälkeen. Ennakkoluulot panevat tarkkailemaan muslimien jokaista liikettä globaalisti. Jokainen on potentiaalinen terroristi. Aisha on nuori nainen, liki tyttö vielä. Hän ruotii moniulotteisesti asemaansa niin ruotsalaisessa yhteiskunnassa, oman yhteisönsä naisena kuin naisena  ylipäätään  missä hyvänsä. Hänellä ei ole juurikaan lääkkeitä parantaa asemaansa. Vaan onneksi on Idols!  ...

Arviosta on lyhennetty versio: Hämeen Sanomat 5.10.2012 Lapsi karkin, arestin ja alkoholin hoidettavana Markus Nummi: Karkkipäivä. Näyttämösovitus: Anna Viitala. Ohjaus: Pekka Milonoff. Lavastus: Eeva Ijäs. Kantaesitys KOM-teatterissa 3.10.2012. On pieni Tomi, eli Tok Kilmore, niin kuin hän itseään kutsuu. Tok on milloin kenenkin hoidossa, ja nyt ei kenenkään. Äiti on omilla teillään, isä alkoholisoitunut katujen kundi ja mummikin sairaalassa. Toisaalla on pieni tyttö, Mirja. Hänen vanhempansa ovat eronneet. Paula-äiti on paineiden alla täysin uupunut mutta ylikierroksilla käyvä hermokimppu, jonka projektina on tarkkailla itseään videoimalla jokaista käännettään. Tok on huolissaan Mirjasta, tai Sessasta, prinsessasta, kuten hän tyttöä nimittää. Tätä ei ole näkynyt moneen päivään ja tytön ikkunakin on pysynyt pimeänä. Sessan äitiä Tok pitää hirviönä, joka on vanginnut lapsensa luolaan, ja sieltä Sessa pitää pelastaa. Tämä on Markus Nummen Karkkipäivä...