Komisario Palmun erehdys

Palmu istuu mainiosti näyttämölle

Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys. Dramaturgia: Raila Leppäkoski. Ohjaus: Joel Elstelä. Lavastus: Katariina Kirjavainen. Puvut: Sari Salmela. Valosuunnittelu: Kari Leppälä. Äänisuunnittelu: Mauri Siirala. Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 24.8.2016.

Leena Uotila ja Mikko Kivinen ©Henrik Schütt

Komisario Palmun erehdys kuuluu ehdottomasti suomalaiseen elokuvaeliittiin. Sen roolihenkilöistä on tullut lähes ikonisia. Uskalluksen puutteesta ei siis voi Helsingin Kaupunginteatteria syyttää, kun se on tuonut dekkarin näyttämölle.

Joel Elstelän ohjaama esitys on varsin uskollinen elokuvalle. Jonkin verran vapauksia on otettu ja repliikeistä löytyy esimerkiksi muiden Palmu-teosten nimiä.

Kuinka ikoniset hahmot korvautuvat?

Kuinka elokuvan näyttämösovitus sitten toimii? Varsin hyvin. Takaumineen kaikkineen. Katariina Kirjavaisen nokkela lavastus mahdollistaa siirtymät ajassa ja paikassa.

Mikko Kivinen, Risto Kaskilahti ja Iikka Forss @Henrik Schütt

Kuinka iki-ihanat Jopi Rinne, Leo Jokela ja Matti Ranin korvautuvat näyttämöllä? Vallan mainiosti.

Mika Waltarin luoma poliisihahmo Palmu on samaa kaartia kuin aikalaisdekkareiden kansainväliset salapoliisit. Palmu analysoi ja kisaa rikollisen älyn kanssa, vaikka hänen yleissivistyksestään puuttuukin jotain, mitä muutoin tomppeleilta apulaispoliiseilta löytyy.

Helsingin Eiraan sijoittuva murhamysteeri kuvaa eliittikeikari Bruno Rygseckin (Jari Pehkonen) kostean eksentristä elämää ja hänen ympärillään pörräävää joukkiota, sukulaisia ja ystäviä. Tapaturmalta näyttävä kuolema osoittautuu murhaksi ja vahvin motiivi näyttää olevan raha. Kuka tahansa voi olla murhaaja, mutta loppu on yllätyksellinen.

Näyttelijäkaarti onnistuu luomaan tiiviin kihelmöivän tunnelman. Juonittelu, pilvilinnat ja rakkaus solmiutuvat kevyeksi kokonaisuudeksi, jonka taustalla loiskivat ihmissielun tummat aallot.

Mikko Kivinen tekee Palmusta viipyilevän hahmon. Hän ei ole yhtä ärhäkkä kuin elokuvan Palmu, mutta ottaa tilan ja tilanteet haltuunsa. Risto Kaskilahden Kokki ja Iikka Forssin Virta luovat mainion tomppelivireen.

Aino Seppo, Vappu Nalbantoglu ja Vuokko Hovatta tuovat estradille eleganssia. Etenkin Sepon dramaattisuudessa on koomisen ja traagisen yhdistelmä maukkaasti sotkussa. Sari Salmelan puvustus on kautta linjan silmää hivelevä.

Komedienne Leena Uotila köpöttelee hurmaavasti vanharouva Amalia Rygseckinä.

Miesrooleista nousee Eero Saarisen notredamenkellonsoittajamainen miespalvelija vahvasti esiin. Se suorastaan imee syyttävät katseet puoleensa. 

Kannattaa, kyllä kannattaa mennä nauttimaan klassikosta, jonka rytmi on kohdallaan niin näyttelijäntyön kuin näyttämötekniikankin osalta.

Vuokko Hovatta, Antti Peltola, Vappu Nalbantoglu ja Jari Pehkonen ©Henrik Schütt