lauantai 20. syyskuuta 2014

Chicago


 Hämeen Sanomat 17.9.2014

Kelpo musikaali Suomen Chicagossa

Fred Ebb & Bob Fosse & John Kander: Chicago. Suomennos: Lauri Sipari. Laulujen suomennos: Jukka Virtanen. Ohjaus: Miika Muranen. Koreografia: Petri Kauppinen. Musiikin sovitus: Antti Vauramo. Lavastus: Minna Välimäki. Puvut: Jaana Kurttila. Kaksoisensi-ilta 12. Ja 13.9.2014 Lahden Kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä.

Elsa Saisio ja Laura Huhtamaa (© Sami Heiskanen)
Jazzia, valheita, rikoksia ja vaudevillea. Tätä kaikkea tarjoaa musikaali Chicago, joka pohjautuu Maurine Dallas Watkinsin 1920-luvulla kirjoittamaan näytelmään. Musikaaliksi sen ovat kirjoittaneet Fred Ebb ja Bob Fosse. Sävelet ovat John Kanderin käsialaa.

Chicago-musikaalia on esitetty 1970-luvulta lähtien ja elokuvaksikin se on taipunut.
Tarina sijoittuu naisvankilaan, mutta on toisaalta seremoniamestarin (Tapani Kalliomäki) vetämä show, jossa jokainen saa käydä kertomassa tarinansa ja tunteensa. 

Vankilan hierarkia jäsentyy sen kautta, kenellä on kysyntää mediajulkisuudessa. 

Kaiken kaikkiaan juoni ei ole esityksen tärkein elementti. Eritasoisen korskeuden ja mielistelyn risteily on tärkeämpää.

Minna Välimäen lavastus toimii erinomaisesti. Se mahdollistaa moneen suuntaan ulottuvan toiminnan, on kruusailematon ja linjakas. Se rikkoo myös katsomon ja näyttämön linjan.
Petri Kauppisen koreografia on näyttävää ja puvut säihkyvät kilpaa.

Ensemble (© Sami Heiskanen)

Laulut ovat naisten juhlaa


Miika Murasen ohjaama esitys on napakka ja rytmitykseltään jäntevä.

Chicago on toteutettu Lahdessa puhtaasti omin voimin, ilman vierailevia tähtiä. Vain Musiikkiteatterin opiskelijoista on haettu lisävoimia. 

Kaipasiko esitys vierailevia tähtiä? Mielestäni ei. Perjantain ensi-illassa päärooleja vetäneet Elsa Saisio ja Laura Huhtamaa loistivat kiitettävästi. 

Saision Velma on uransa huipun ohittanut tähti, joka joutuu antamaan tilaa uusille kasvoille. Tarrautuminen tähteysunelman jatkumiseen on koskettavaa. Saisio tekee vahvan roolin ja laulaa komeasti.

Huhtamaan Roxie on Velman vastakohta. Heitukkamainen blondi pyrkii estradeille lahkeen kautta. Huhtamaa laulaa myös puhtaasti ja saa roolihahmoonsa kevyenkoomisen otteen.
Laulujen osalta esitys on ehdottomasti naisten juhlaa.


Heijastuksia tähän päivään


Roxien mies Amos (Hiski Grönstrand) on aisankannattaja, jonka tehtävänä on tulla vain hyväksikäytetyksi. Vaatimaton Amos on esityksen ainoa hahmo, jolla ei ole pyrkyä julkisuuteen ja joka etsii aitoa rakkautta.

Mikko Pörhölä (© Sami Heiskanen)
Roolina liero lakimies on mielenkiintoisin. Mikko Pörhölä rakentaa nokkelasanaisen oikeutta huijaavan hahmon tyylikkäästi. Kun pyydetty rahasumma livahtaa taskuun, valhe vääntyy totuudeksi.

Lumikki Väinämön Mama on myös mielenkiintoinen roolityö. Mama hoitelee asioita takapiruna, palkkiota vastaan tietysti.

Kaikista päärooleista voi vetää analogian tämän päivän julkisuushakuisuuteen, hetken päiväperhoihin ja heitä pyörittäviin agentteihin. Vankiloihinsa jäävät ne, jotka eivät onnistu pääsemään parrasvaloihin.

Pitkittämätön esitys on kompakti viihdepaketti, josta löytyy heijastuksia tähän päivään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti