perjantai 27. syyskuuta 2013

Näyttelijätär


Tyylikkäästi, tunteikkaasti ja intohimoisesti - Oksanen

Näyttelijätär. Ritva Oksanen 50 vuotta näyttämöllä. Käsikirjoitus: Outi Popp. Ohjaaja: Arja Pessa. Kapellimestari: Pedro Hietanen. Valosuunnittelu: Hannu Suutari. Äänisuunnittelu: Pasi Lehtinen. Kantaesitys Hämeenlinnan Teatterissa 21.9.2013.
 
Kuva Tommi Kantanen

Ritva Oksasen Näyttelijätär tekee hienon kaaren siitä hetkestä, jolloin nuori neiti päättää ryhtyä näyttelijättäreksi, tähän hetkeen. Viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu. 

Näyttämöllä on niin yksityishenkilö Oksanen kuin rooleissaan loistava ammattilainen. Yksityinen ja julkinen laveerataan kokonaisteokseksi, jonka nimi on la Oksanen. 

Estradilla on lisäksi vain Pedro Hietanen flyygelin takana ja kukkapylväs, jonka päällä vaasissa viisi valkoista ruusua. Käsikirjoittaja Outi Popp piipahtaa muutaman kerran tuomassa ja viemässä rekvisiittaa. Näyttämö on tähden.

Tähti-nimitys kuulostaa kovin jalustalla olevalta ja sitähän Oksasessa ei ole pätkääkään. Mutta esittäessään tähtiä, Maria Callasia tai Marlene Dietrichiä, hän on komeasti korkealla jalustalla ja vaatii kohdevaloja vain ja ainoastaan itselleen.

Esitys raottaa väliverhoa rempseästi


Kun Oksanen kertoo ensimmäisistä tunneistaan näyttelijänopissa, epäonnistumisista kerta kerran jälkeen, saa nähdäkseen alun sille prosessille, josta ei työtä puutu. Kehotuksille vaihtaa alaa hän viittaa hanskalla, tekee työtä, puskee tunteet väkisin pintaan ja anelee armoa Thalialta.

Valmistunut näyttelijätär kiertää Suomen joka kolkan. Kun maine kasvaa ja vauhti kiihtyy, eivät ohjaimet aina pysy käsissä. Siitäkin kerrotaan avoimesti.

Kuva Tommi Kantanen
Dramaturgisesti esitys liukuu tunnelmasta toiseen. Matkaan mahtuu otteita tutuista roolihahmoista, Elämänmenosta, Niskavuoren Loviisasta ja Pesärikosta. Niitä kyydittävät omien kokemusten herkullinen kuvailu sekä tietysti unohtumattomat laulut. Eikä haittaa yhtään, vaikka jokainen ääni ei ihan kohdalleen napsahdakaan.

Arja Pessan ohjaama esitys on kruusailemattoman selkeälinjainen ja elää Hannu Suutarin valomaailman hellimänä. 

Oksanen on näyttämöllä vartaloa nuolevassa mustassa asussaan paljaana, kuin arvioivalle katseelle avoimena. Hän kehottaa yleisöä toistamaan perässään, että jokainen on juuri nyt oikeassa iässä. 

Erityisesti on nostettava esiin Marja Rankkalan upeasti sanoittama ja Esa Helasvuon säveltämä laulu Tuli mies, joka kuullaan kolmeen kertaan. Se on vaan niin upea Ritva Osasen tulkitsemana.

Pirjo Puukko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti