Hotelli Paradiso


Hotelli Paradiso on liian hiottu

Kuva Charlotte Estman-Wennström)
Santeri Kinnunen ja Sanna-June Hyde 







Georges Feydeau: Hotelli Paradiso. Suomennos: Reita Lounatvuori. Ohjaus: Neil Hardwick. Lavastus: Katariina Kirjavainen. Puvut: Sari Salmela. Valosuunnittelu: Markku Penttilä. Äänisuunnittelu: Kirsi Peteri. Ensi-ilta 22.8.2013 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.
 

On ovia, vauhtia, muoto on tärkeämpää kuin tekstin sisältö ja hauskaan pyritään ehdoitta. Siinä farssin olennaisia piirteitä. Helppoa homma ei ole, ei vaikka teksti olisi kuinka herkullinen. Ajoituksen on osuttava juuri kohdalleen.

Helsingin Kaupunginteatteri on tarttunut säännöllisin väliajoin ranskalaisen Georges Feydeaun (1821–1873) kirjoittamiin farsseihin, joita pidetäänkin lajityyppinsä aatelina.

Parit suhteet sekaisin

Yli kuuteenkymmeneen näytelmäänsä Feydeaun on pöyhinyt materiaalia parisuhteesta. 

Neil Hardwickin ohjaaman Hotelli Paradison juonikuviossa luistelee kaksi pariskuntaa, toisiinsa kyllääntynyt rakennusmestari vaimoineen ja tuoreempi aviovuoteen kylmyydessä kiemurteleva arkkitehti vaimoineen.

Rakennusmestari (Santeri Kinnunen) lämpenee nuoren parin vaimolle (Sanna-June Hyde) ja alkaa hapuilla paikkaa rakastajana. Rouva ei pane hanttiin. Rikospaikaksi valikoituu Hotelli Paradiso, jonne surkeiden yhteensattumien vuoksi eksyy myös liiallinen liuta tuttuja.

Ollaan nokkelia tai tyhmiä, yhtä kaikki, hotellin ovissa käy vilske. Mukaan tempautuvat niin hotellin työntekijät kuin asukkaat. Väärinymmärrysten seurauksena saadaan jopa kummituksia taloon.

(Kuva Charlotte Estman-Wennström)

Näyttämö tarjoaa puitteet vaikka mille

Suuren näyttämön epookkilavastus on näyttävä. Puvustus on jokaista nappia myöten kohdallaan. Tempoa on isketty farssimaisen tiukkaan, niin tiukkaan että varsinkin alkupuolella artikulaatio kärsii.

Näyttelijäkaarti on parhaasta päästä ja periaatteessa kaikki viihdyttävyyden elementit ovat kauniissa paketissa. Jokin kuitenkin jättää naurun piiloonsa.

Santeri Kinnusen rakennusmestari on syrjähyppyynsä loikkaavana tarkka ja Tiina Lymi hänen vaimonaan topakkuuden perikuva.

Risto Kaskilahti ja Sauli Suonpää (Kuva Charlotte Estman-Wennström)

Jari Pehkosen ystävä on tytärlaumoineen hurmaavan muuntuva,  Risto Kaskilahti hotellivirkailijana vallan herkullinen ja Nelly Hristovan palvelijatar härnäilevän hemaiseva.

Mikä siis on vinossa? Esitys on niin hiottu, että farssin hulluus jää uupumaan. Etenkin alkupuoli on jopa nukuttava.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokki, varas, vaimo ja rakastaja

Kartta – Kansallisteatteri

Usko, toivo, huijaus – Ryhmäteatteri