torstai 20. syyskuuta 2012

Voitto Kotiin


Hämeen Sanomat 19.9.2012

Kunhan vain lottovoiton saisi


Oliver Bukowski: Voitto kotiin. Suomennos: Jukka-Pekka Pajunen. Ohjaus ja sovitus: Tapani Kalliomäki. Lavastus ja puvut: Minna Välimäki. Valosuunnittelu: Jouni Nykopp. Äänisuunnittelu: Jukka Vierimaa. Koreografia: Laura Huhtamaa. Ensi-ilta Lahden Kaupunginteatterin Aino-näyttämöllä 1.9.2012.

Ihmiset, joilla ei kauhassa vallan hirmuisesti eväitä elämälle ole, joutuvat kiertämään melkoisen temppuradan selvitäkseen kunnialla kujanjuoksustaan. Tämä on Oliver Bukowskin Voitto kotiin -tekstin läpi kulkeva juonne.

Kirjailija on käyttänyt samaa aihiota näytelmässään Tokioon menossa, jota Suomessa on esitetty monessa teatterissa.

Synkistelyyn Bukowski ei taivu vaan kytkee aina mustanpuhuvan huumorivaihteen päälle. Yli lyödään niin että roiskuu, mutta kirpeäntarkat yhteiskunnalliset huomiot ovat alati läsnä.

Tapani Kalliomäen ohjaus Lahden Kaupunginteatterin Aino-näyttämöllä alkaa räväkästi. Keski-ikäinen pariskunta elää haaveiden ja todellisuuden välimaastossa, jota värittävät runsas alkoholinkäyttö ja erilaisten onnenpelien pelaaminen.

Haaveiden maailmassa lantio vääntää latinoa ja flamencoa kuin rasvattu ja erotiikallekin löytyy paikkansa. Mies opiskelee jopa italiaa siltä varalta, että kun voitto napsahtaa niin Sardinia kutsuu.

Todellisuudessa joka päivä on herättävä ankeaan aamuun, jolloin kouluttamaton vaimo jää kotiin ja mies raahautuu vastentahtoisesti pienipalkkaiselle työpaikalleen.

Sovitus rapsii pintaa


Teksti tarjoaa maastoa myllätä, mutta Kalliomäen sovitus jää rapsuttamaan liiaksi pintaa. Riemukkaita koomisia pistoja osuu maaliinsa, mutta turhan pitkiksi ajoiksi näyttämölle jäädään huutamaan ja toikkaroimaan erilaisten juomien seurassa.

Mikko Jurkan miehellä on ideoita ja kuva itsestä myös ideoiden toteuttajana, kunhan se lottovoitto vain osuisi kohdalle.

Ritva Sorvalin vaimo on valmis hyväksymään elämän sellaisenaan, television hupiohjelmat olutpullon kera riittävät tuomaan lohtua.

Aviomiehen maaniset hetket päästävät Jurkan lentoon. Koreografia on sulavaa ja miehen visiot loistavat tähtinä taivaalla. Revittely on riemukasta.

Mies saa potkut töistä, mutta silmissä siintää jo menestyvä ravintolaidea, jota lähdetään toteuttamaan.

Vaimo nauraa niin paljon, että väistämättä epäilee hänen nauravan onnetonta oloaan pois.

Avainrepliikki katoaa  


Kun näytelmän taitekohta saavutetaan, katoaa avainrepliikki jonnekin drinksujen väsäämisen lomaan. Ajattelin olleeni huolimaton dialogin seuraaja, mutta kun kanssakatsojanikaan ei sitä napannut, niin jotain häiriötä tilanteessa on.

Vaimo on valehdellut, mutta mitä, se jäi epäselväksi. Tästä alkaa elämän tärkeiden asioiden tarkastelu. Vaimo ei suostu olemaan miehensä ideoiden orjallinen toteuttaja ja hänen naurunsakin loppuu.

Lottovoittokin saadaan, mutta hyvin erikoisella tavalla.

Kaikesta revittelystä ja onnistuneista tuokioista huolimatta esitys jättää ydinteemansa turhan etäiseksi. Se ei kosketa.

Pirjo Puukko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti