Musta Saara – Kansallisteatteri

Musta Saara ilveilee murenevan Euroopan yllä

Pirkko Saisio: Musta Saara. Musiikki: Jussi Tuurna. Ohjaus: Laura Jäntti. Lavastus: Kati Lukka. Pukusuunnittelu: Tarja Simone. Valosuunnittelu: Morten Reinan. Äänisuunnittelu: Jussi Matikainen ja Ville Leppilahti. Koreografia: Janne Marja-aho. Kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 12.9.2018.

Katariina Kaitueen Marina Teräväkynä haluaa rajat kiinni © Tuomo Manninen

Täytyy olla melko sivistynyt pysyäkseen Pirkko Saision Musta Saara -näytelmän juonenkäänteissä mukana. Vauhdikas sirkus purjehtii historian alaviitteiden aallokossa reippaasti ja olettaa katsojan tuntevan myös vanhoja esitystekstejä.

Saision ja Jussi Tuurnan musiikkinäytelmä on visuaalinen runsaudensarvi, joka syöttää näyttämölle mitä ihmeellisimpiä maisemia, rakennelmia, erilaisia ihmisjoukkoja sekä fantasiahahmoja. Orkesteri on kaiken aikaa läsnä ja laulut kajahtavat upeasti.

Seremoniamestareina toimii kolme Punaisen Myllyn senioritanssijaa. Ulla Tapaninen, Sinikka Sokka ja Tiina “Tinze” Weckström kommentoivat brechtiläisvaikutteisen esityksen etenemistä, mutta osallistuvat myös juonenkuljetukseen eri rooleissa. Tämä kolmikko laulaa komeasti niin soolonsa kuin trionakin ja vie roolejaan antaumuksella.

© Tuomo Manninen

Erkki Saarela herkuttelee tanssivan karhun roolissa ja Jani Karvinen kirvespääsikana.

Transilvaniasta lähtenyt romanijoukko kulkee kohti Etelä-Ranskaa ja etsii omaa suojeluspyhimystään Mustaa Saaraa, paikkaansa löytämättömänä ja halveksittuna joukkona. Se saa rinnalleen esityksen edetessä uusia etnisiä ryhmiä, joiden matka pysähtyy piikkilankaesteisiin tai meren aaltoihin.

Saisio hämmentää valtavalla kauhalla vanhan Euroopan kouristelua lohkeilevan loistonsa keskellä. Matkaoppaina riehuvat Ranskan Janne-Maria Teräväkynä (Juha Muje) ja tyttärensä Marina Teräväkynä (Katariina Kaitue), jotka edustavat oikeistopopulismin koko kirjoa. Oman maan edun puolesta saa tehdä mitä vaan ja viis veisata muista.

Erilaisen toiminnan oikeutusta kaivetaan historian hämäristä, muun muassa husaarien ja ottomaanien ajoista. Haudan takaa nostetaan rouva Ceaucescu ja Dracula. Damaskuksen markkinoilla kaikuu huuto “Mitä tarjotaan”, mutta nämä orjamarkkinat asettuvatkin Eurooppaan. Euroopan tulevaisuutta ennustetaan korteista, mutta käteen jää Musta Pekka.

Sanoma on karu ja rannoille huuhtoutuvat uhrit konkreettinen muistutus pelottavasta tulevaisuuskuvasta.

Laura Jäntin ohjaamassa esityksessä lavalla tapahtuu kiihtyvällä tempolla monella tasolla, maalla, ilmassa ja tuonpuoleisessa. Nokkelan terävä teksti tykittää eri suunnista eikä anna armoa. Kun kirveen päähänsä saanut sika anastaa vallan Janne-Marialta, on pakko nostaa kädet pystyyn ja tunnustaa, että nyt loppuu voima tulkintakoneistosta.

Jani Karvinen ja Juha Muje © Tuomo Manninen

Hämeen Sanomat 20.9.2018