Gabriel – Kansallisteatteri


Mikä ihana valhe


Mika Waltari: Gabriel. Ohjaus: Vesa Vierikko. Dramaturgi: Eva Buchwald. Lavastus ja pukusuunnittelu: Anna Sinkkonen. Valosuunnittelu: Aslak Sandström. Äänisuunnittelu: Jani Peltola. Ensi-ilta Kansallisteatterin Willensaunassa 13.9.2018.

Karin Pacius ja Sampo Sarkola © Mitro Härkönen
Mika Waltarin menestynein näytelmä Gabriel, tule takaisin on Willensaunassa pelkkä Gabriel, mutta se ei tarkoita, että näytelmä olisi kokenut rajun modernisoinnin. Ilmaisun tapa vie tekstin jopa ilmestymisaikaan, 40-luvun puoliväliin. Ja hitto vieköön, se tuntuu hyvältä.
Ulrikan ja Kristinan ikäneitojen koti on nuhteeton. Siellä kaikki sujuu kuten aina ennenkin. Isän ohjeiden mukaan pidetään paperikauppaa ja ollaan taloudessa tarkkoja. Neidit ovat saaneet huolehdittavakseen kuolleen sisarensa Raili-tyttären, jonka suoraviivaista toimintaa he yrittävät suitsia.
Asiat ovat hyvin, kunnes erään Helsingin matkan aikana käärme on luikerrellut Kristiinan (Karin Pacius) elämään. Hän on kohdannut miehen, ja millaisen. Sellaisen, joka on pannut pään aivan sekaisin. Sitä sipistelyä ja lemmen kihelmöintiä, jota Pacius valtavan kokonaisvaltaisesti tulkitsee, on riemukasta katsella.


Paula Siimeksen Ulrika on siskoksista topakampi alun alkaen ja on jähmettyä kauhusta siskonsa alennustilan vuoksi. Ryhdikäs nainen yrittää kaikin keinoin ravistella höyrähtänyttä sisartaan, kunnes lankeaa itse samaan lemmenloveen.
Sampo Sarkolan Gabriel on kaikkien aikojen Auervaara, joka taitaa lirkuttelun ja hurmaa herrasmiesmäisellä käytöksellään. Neitien pölyyntyneet helmat saavat vauhtia ja kalpeiden kasvojen poskille nousee puna. Sarkola pyörii sulavasti kuin väkkärä neitejä liehakoidessaan, kun taas pettymyksen kohdatessaan muuttuu kulmikkaan äreäksi.
Minttu Mustakallion Raili osaa lukea huijaria, mutta ei paljasta tätä vaan kehittelee omia juoniaan. Mustakallion lakoninen ilmaisu on täydellinen vastakohta lemmenkipeiden neitien ja huijarirakastajan luritteluille.
Vesa Vierikon ohjauksessa painellaan liioitellen niin puheilmaisun kuin elekielen osalta. Se sopii juonivetoiseen klassikkoon erinomaisesti. Olavi Virran riipaisevia rakkauslauluja 50-luvulta on ripoteltu kautta näytelmän taustalle soimaan, mikä korostaa rakkauden kaipuun suloisuutta.

Gabriel on harmittomalta tuntuva vanha näytelmä, mutta irvailee oivasti myös nettiajan ihmisten hyväuskoisuudelle. Huijattavia ja huijareita riittää, sen todistavat poliisin saamat rikosilmoitukset.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää