Onnellisuuden tasavalta – Kansallisteatteri

 Onneen hinnalla millä hyvänsä

Martin Crimp: Onnellisuuden tasavalta. Suomennos ja ohjaus: Minna Leino. Lavastus: Kati Lukka. Pukusuunnittelu: Tarja Simonen. Rooleissa: Milka Ahlroth, Hannu-Pekka Bkörkman, Markku Maalismaa, Cécile Orblin, Terhi Panula, Kristo Salminen, Marja Salo ja Alina Tomnikov. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 16.9.2015.

@ Tuomo Manninen

Pyhä perhe sukupolvineen ja jouluateria. Voisiko otollisempaa asetelmaa kaikkien tunteiden tirskahteluille olla?

Martin Crimpin Onnellisuuden tasavalta sykkii alkutahdeistaan lähtien kiehuvan mutalähteen tavoin. Roiskeita saavat niin läheiset kuin laajempi yhteisökin. Perhettä yhdistävä ymmärryksen ilmapiiri on säröllä ja juhla-aterialla riittää kateutta, pilkkaa ja ilkeilyä. Danten Helvetti on irti.

Ensimmäisen näytöksen juhla-ateria on symbolinen pitkän pöydän äärellä käyty viimeinen keskustelu. Perhekuviota rikkoo vierailulle saapuva Bob-eno (Hannu-Pekka Björkman), joka on tullut kertomaan vaimonsa (Cécile Orblin) kitkerät terveiset perheelle. 

Väliajan jälkeen tyyli muuttuu. Siinä, missä perheyhteisöllä on ollut turvan ja onnen avaimet, on ne nyt luovutettu henkilökohtaisen onnen tavoitteluun. Tässä Kiirastulessa tyyli on vapaa ja keinoja riittää. Pöytä on raivattu ja rata on avoin.

On lupa tehdä mitä vaan, on lupa kirjoittaa oman elämän käsikirjoitus, on vapaus levittää jalat kelle vaan, on ylvästä diivailla kokemillaan traumoilla. Tunnustuksellisuudesta tulee kilpailuvaltti. Tunnustukset voi toki myöhemmin kumota ja painella eteenpäin.

Minä-kulttuuri potkii raa’asti ja raivaa tieltään heikommin horjahtelevat. 

Valta ottaa ja vie, se kyykyttää ja kylvää myrkkyään ovelan huomaamatta niin, että moni kuvittelee olevansa onnellinen, kenties jopa Paratiisissa.

@ Tuomo Manninen

Minna Leinon Kansallisteatteriin ohjaama esitys on miljoonista juonteistaan huolimatta erinomaisesti kasassa pysyvä kokonaisuus. Sen rytmi on kiinnostavasti kulmikas, se pitää imussaan. Eikä siitä pääse irti esityksen jälkeenkään, vaan näkemäänsä kelaa yhä uudelleen.

Kati Lukan tyylikkäässä lavastuksessa näyttelijät tekevät loistavaa työtä.