DADA 99 Riihimäki


Leivotaan dada-pullaa ja hämmennetään todellisuutta

DADA 99 Riihimäki. Todellisuuden tutkimuskeskus Riihimäen Teatterissa. Konsepti: Johanna Hammarberg. Ohjaus: Johanna Hammarberg ja Maria Oiva. Valot: Sami Rauhala. Äänisuunnittelu: Kari Paukola. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 5.9.2015.
 
© Kari Paukola
Ensimmäisen maailmansodan uhan alla zürichiläisessä Cabaret Voltairessa syntyi taidesuuntaus dada, joka vastasi järjettömyydellä sodan julmuuteen. Dada eli liikkeenä vain lyhyen ajan ja muuntui sittemmin muun muassa surrealismiksi (Salvador Dali) ja oli nykytaiteen edeltäjä.

1960-luvulla dada kurkisteli yhteiskunnallisilla teemoillaan, mutta jäi silloinkin varsin marginaaliseksi ilmiöksi julistaessaan ”Art is dead, long live Dada”.

Todellisuuden tutkimuskeskus on tuonut Riihimäen Teatteriin esitystapahtumien sarjan, jossa yleisö on osa dadaistista esitystä. Aivan aluksi jokainen saa päähänsä leipurimyssyn ja rinnuksilleen esiliinan. Sitä seuraa käsky mennä käsien pesulle. 
 
Pitkällä pöydällä odottaa taikinan tekemiseen tarvittava materiaali elintarvikeväreineen, joten tuiki tavallista pullaa ei pääse alustamaan. Rakkaus ja taide -teeman mukaisten pullien pyörittelyn ja vääntelyn aikana leipurit keskustelevat annettujen ohjeiden löysässä otteessa.
Ympärillä tapahtuu alati monenmoista teatteritaiteeseen liittyvää. Jos havainnoi tarkkaan, huomaa olevansa osa kokonaisuutta, vaikuttavansa sen syntyyn. 

Johanna Hammarberg © Kari Paukola
Taikinan kohotessa Johanna Hammarberg kertoo dadan historiasta.

Entä teksti, draamateksti? Muutama autenttinen dadaistinen, kielellisesti kaoottinen  katkelma kuullaan Katja Peacockin, Maija Siljanderin ja Matti Arnkilin esittäminä. Nähdään äänettömiä tanssikohtauksia ja sirkusakrobatiaa, mutta muutoin teksti syntyy opastajien ja osallistujien yhteistyönä. 

Jokaiseen esitykseen on pyydetty kaksi vierailijaa, joilla on senkertaiseen teemaan liittyvää asiantuntijuutta. Ensi-illan vieraina nähtiin elämäntaiteilija Olli Soini ja luokanopettaja ja vihreä poliitikko Sari Jokinen, jotka kertoivat omasta rakkaussuhteestaan taiteeseen. He olivat ennakkoon myös miettineet muutaman väittämän, joista osallistujat saivat pienissä ryhmissä vääntää kättä näyttämökahvilan pöydissä.

Mitä tällä esityksellä tavoitellaan? Ennen kaikkea dada rikkoo normeja, kaataa vallitsevia raja-aitoja, kyseenalaistaa ja yllättää. Kävikö tässä esityksessä niin?

Puheen pulinaa riitti kaiken aikaa, mutta provosoivimmat elementit tippuivat esityksen suunnittelijoilta. Puvustusta myöten koettiin hätkähdyksiä. 

Jos tuntee pettyneensä, siitä saa syyttää osin itseään. Kukaan ei estä heittäytymistä kokonaisuutta rikastuttavaan leikkiin. Kaikkiaan idea on raikas, jopa herkullinen.

Esityskertoja on kymmenen ja teema vaihtuu joka kerta. Seuraavassa esityksessä 10.9. ruoditaan teatterin kuolemaa.

Maija Siljander, Matti Arnkil ja Katja Peacock ©Kari Paukola



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää