Muuttomiehet KOM-teatteri



Muuttomiesten kauhassa kiehuu maailmankaikkeus

Muuttomiehet. Teksti ja ohjaus Juha Hurme. Lavastus: Matti Rasi. Puvut: Henna Mustamo. Valot: Kari Vehkonen. Musiikki: Petra Poutanen-Hurme. Kantaesitys KOM-teatterissa 16.9.2015.

Juho Milonoff ja Eeva Soivio (© Noora Geagea)
Näyttämö on karu, vain valtavia muuttolaatikoita ja piano. Kaksi hahmoa istuu selin katsomoon ja juttelee niitä näitä. Sanojen merkityksiä heitetään ilmaan ja niillä leikitellään.

Alussa on siis sana. Toiminta käynnistyy, kun muuttolaatikoille pitäisi tehdä jotain. Arvonsa tuntevat ammattilaismuuttomiehet alkavat kuitenkin raahata niitä väärään suuntaan. Se selviää, kun paikalle tulee yksi muuttavista ihmisistä.

Juha Hurmeen teksti Muuttomiehet lähtee pienestä, kieppuu hersyvästi, tekee yllätyksellisiä käännöksiä ja lentää viimein hieman yllättäviinkin sfääreihin. 

Nimettömät roolihahmot, kaksi muuttomiestä, kolme muuttajaa ja yksi kuollut henkilö, liikkuvat ajassa ja paikassa ja haalivat lopulta koko maailmankaikkeuden kauhaansa. Siinä kiehuvat muun muassa ihmissuhteet, aatteet, uskonnot, leikit, itse aiheutettu ilmastonmuutos ja arki kahvipausseineen, saunoineen ja koskenkorvineen. 

Aihioita on niin paljon kuin ehtii näyttämöltä napata. Kurkotellaanko mahdottomaan? Osin käy niin, että tekstin kokonaishahmo häviää eivätkä kaikki palaset istu kitkatta paikalleen. Ennen kaikkea lopun yhteenvetomainen selittäminen syö tekstin vetovoimaa. Katsojana haluan itse oivaltaa ja tehdä johtopäätökset.

©Noora Geagea
Joitakin tekstienvälisyyksiä tyrkytetään myös turhan näkyvästi. Yksi roolihahmo kertoo haluavansa laulaa Tina Turnerina, mutta pitääkö miesnäyttelijän tulla loppukohtaukseen Tinaksi pukeutuneena? 

Näyttämöllä tuotettu musiikki on kaunista, mutta mitä lisäarvoa se tuo tekstiin? Anna mulle tähtitaivas muuttuu ensitahtien jälkeen joksikin muuksi, hauskaksi kyllä, mutta sen tehtävä jää arvoitukseksi. Loppulaulu on juuri sitä juonteiden yhteenvetoa, jonka dramaturgista merkitystä en täysin ymmärrä.

Näyttelijäntyö on KOM-teatterin taattua laatua. Eeva Soivion ja Juho Milonoffin muuttomiehet ovat sarkastisia ammattilaisia, joiden sanailu on kuplivan riemastuttavaa.

Pekka Valkeejärvi ja Laura Malmivaara (©Noora Geagea)
Laura Malmivaaran energisen naisen ja Pekka Valkeejärven teologin välille on luotu mainio materiaalinen kiista, jonka selvittely vie korskahdellen historian lehdille.

Vilma Melasniemen uranainen tuo suruhahmoisena mukanaan tuonpuoleisen, mistä Niko Saarelan Huippuvuorten tutkija mainiosti huhuilee.

Kerroksellisuus on näytelmän ydinmehua. Sitä on kaikessa, historiassa, tulevaisuudessa ja nykyhetkessä. Itse talokin, johon väki on muuttamassa, rakentuu näytelmän kuluessa pala palalta, printtaamalla. 

Ja ihmisissä, heissä vasta kerroksellisuutta onkin. Universaali ihmisyys on ruodittavaksemme heitetty.

 Hämeen Sanomat 20.9.2015

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää