Havannan kuu
Hämeen Sanomat 6.9.2014
Sairion surkuhupaisa sieppausdraama
Havannan kuussa
haaveillaan laulunsanoin
Tapani Bagge: Havannan kuu. Ohjaus: Kirsi-Kaisa Sinisalo. Koreografia:
Jens Walentinsson. Kapellimestari: Antti Paranko. Lavastus: Juha Mäkipää.
Puvut: Anne Laatikainen. Kantaesitys Hämeenlinnan Teatterissa 4.9.2014.
Lassa Sandberg, Mikko Töyssy ja Katarinna Kuisma-Syrjä (© Tommi Kantanen) |
Rikollinen musiikkikomedia on hauska määritelmä näytelmälle.
Sellaiseksi tekijät Havannan kuun nimeävät. Ja mikä ettei, kaikki kolme
elementtiä ovat kasassa.
Vaikka Kirsi-Kaisa Sinisalon
ohjaama esitys antaakin alussa odottaa jutun varsinaista juonnetta, kirii se
loppua kohti varsin viekkaaksi näytelmäksi.
Tapani Baggen
tekstin parivaljakko, Häkkisen veljekset Jamppa ja Make, ovat esiintyneet
kirjailijan aiemmassa tuotannossa, mutta Havannan kuu on puhtaasti Hämeenlinnan
Teatterille kirjoitettu. Paikallisväri on vahvasti esillä.
Jamppa ja Make tuovat väistämättä mieleen Daltonin veljekset.
Kaikki mikä vain voi mennä pieleen, tekee sen. Kumpaisellakin on hieman himmeä
valo yläkerrassa, ja se on tuotu dialogissa mainiosti esiin. Kummankin
tietotaito horjuu vuorollaan.
Kaiken kaikkiaan kokonaisuuden läpi puskevat monet tekstit. Sarjakuvien
ja tv-ohjelmien lisäksi avautuu koko karaokemaailma. Laulujen sanat siirtyvät
todeksi, ne panevat haaveilemaan, rakastamaan ja pullistelemaan. Todellisuus kiskoo
ikävästi haavemaasta arkeen..
Vallaton tyyppigalleria
Näytelmä kannattelee myös tummempaa juonnetta. Työttömyys
syrjäyttää ja heikolla kotitaustalla ei pitkälle pötkitä.
Vino katse roolihahmojen toimintaan tuottaa vallatonta
ironiaa, joka on paikoin kihelmöivän oivaltavaa. Taustaprojisoinnit lisäävät
oman mausteensa toimintaan.
Baggen teksti leikkii sanoilla, se panee kliseet ja
muistivirheet kolisemaan. Roolihahmojen puheenparret kuvaavat mainiosti heidän
luonteitaan ja tajunnantasoaan.
Näyttämöllä huseeraava hölmöläiskirjo on koottu taitavasti. Kohtaukset
ovat napakoita eikä vitsien päälle jäädä nautiskelemaan.
Jamppa ja Make teutaroivat Lasse Sandbergin ja Mikko
Töyssyn työstämänä railakkaasti. Sairiolaisen miljonäärin tyttären (Ushma Karnani) sieppaus ei suju lainkaan
nuottien mukaan, mutta mielenkiintoinen sävelmä näistäkin nuoteista syntyy.
Katariina Kuisma-Syrjän
Pike on Jampan lihanleikkaaja-avopuoliso, joka yrittää olla tiukka ja panna
asunnossaan lorvailevia veljeksiä ojennukseen.
Satu Silvo ja Ilmari Saarelainen (© Tommi Kantanen) |
Ilmari Saarelaisen
narkolepsiaa sairastava Hoss penää velkojaan Makelta. Hoss on lännensankarien suomalainen
raakaversio, ja verraton hahmo. Daamikseen hän on saanut Satu Silvon verevän Juulin. Pariskunnan Jukolan hautaustoimistoon
levittyy melkoisen kiihkeä mustan huumorin tunnekimara.
Karnanin siepattu tyttö on joukon ainoa selväjärkinen, muttei
sen tylsempi kuin muutkaan. Sieppaajien vedätyksessä on mainio imu.
Tapahtumien laidalla kulkee veljesten vanha kaveri Allu (Reidar Palmgren), entinen rikollinen, joka
on nainut poliisin. Soppa hämmentyy
entisestään.
Tutut laulut lomittuvat juonenkäänteisiin Jens Walentinssonin suunnitteleman
koreografian kanssa. Töyssyn ja
Karnanin lauluosuudet nousevat ehdottomina huippuina esiin, ja hyvin lauluista
selviytyvät muutkin.
Antti Paranko
loihtii kitarallaan tyylikkäästi taustaa kaiken aikaa ja tukee lauluosuuksissa.
Kaksituntinen esitys on raikas kokonaisuus, josta voi poimia
runsaasti herkullisia yksityiskohtia.
Kommentit
Lähetä kommentti