Hämeenlinna

 Hämeen Sanomat 25.9.2013

Kun Hämeenlinna oli vähällä päästä Hesarin kuukausiliitteeseen

 

Juha Itkonen näyttää pikkukaupungin taviksen näkökulmasta

Sanna.Kaisa Palo (Kuva Pate Pesonius)

Juha Itkonen: Hämeenlinna. Ohjaus: Jussi Nikkilä. Äänisuunnittelu ja musiikki: Kasperi Laine. Valosuunnittelu: Ada Halonen. Lavastus: Camilla Nenonen- Kantaesitys Q-teatterissa 12.9.2013.

 Tästä se lähtee, sanoo helsinkiläinen toimittaja Paula Peltonen (Sanna-Kaisa Palo) saavuttuaan Hämeenlinnaan. Hän on tullut tekemään Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen juttua pikkukaupungista. 

Se, mitä toimittaja saa nähdäkseen, voisi olla mistä pikkukaupungista tahansa. Juha Itkonen on kuitenkin valinnut tarinan tapahtumapaikaksi kotikaupunkinsa.

Juttua lehteen ei synny, mutta syntyy yhden perheen traaginen kuvio, jonka käänteissä Hämeenlinnakin tulee koluttua Katumaa ja Tiiriötä myöten.

Jussi Nikkilän ohjaus etenee selkeästi eroteltuine kohtauksineen lähes tyhjällä näyttämöllä. Paikoin kohtauksia erottava pimeä näyttämö tuntuu pitkitetyltä ratkaisulta. 

Valoilla ja äänitehosteilla luodaan paikat ja maisemat. Näin syntyvät rautatieasema junineen sekä liikahdukset paikasta toiseen.

Elena Leeve ja Pirjo Lonka (Kuva Pate Pesonius)

 Näyttelijät luovat tiheän tunnelman

Leuhkalle julkkistoimittajalle Suomi merkitsee muutamaa Helsingin arvostettua osaa, joten jutun tekeminen on kuin käsiensä likaamista. Kierrettyään halveksimansa kilometri-Prisman ja tavallisten ihmisten olohuoneet hän joutuu kasvotuksin itsensä ja ajatustensa kanssa. 

Jutunteon ohessa tulee kuvattua pikkukaupungin pienet ympyrät, joiden kaarteissa tarinan perhe liukastelee.

Itkosen dialogi on niukkaa, mutta monologeissa kuvaillaan rehevästi kaupungin silhuettia niin maisemallisesti kuin henkisestikin. 

Tekstissä on kepeyttä, mutta se viiltää ovelasti. Näytelmän teemaa voi etsiä monella tasolla, sillä katsojan ikä määrittää näkökulman.

Hajonnut perhe, rahaongelmien tuhoisat seuraukset, hylätyn lapsen maailma, petturuus ja anteeksi antaminen. Siinä joitain esityksestä nousevia ajatuksia. 

Räävittömän mainion Palon lisäksi näyttämöllä nähdään vaaleanpunaisessa maailmassaan odottavana äitinä Elena Leeven Kati. Hänen Helsingistä Hämeeseen muuttanut lääkärimiehensä Jani (Eero Ritala) heittää tummia läiskiä vaaleanpunaiseen. 

Hannu Kivioja ja Lotta Kaihua (Kuva Pate Pesonius)

 Pirjo Lonka on Katin viinihuuruinen äiti sekä Lotta Kaihua armeijaan paennut sisko.

Hannu Kivioja on monisärmäinen turenkilainen metrilakun myyjä. Hänen juuri vankilasta vapautunut  isä yrittää saada koko perheen vielä kerran saman pöydän ääreen ravintola Rossoon. Kivioja tekee koskettavan surullisen hahmon ritarin, jossa traaginen tunkee koomisen läpi.  

Näyttämö on kuin tiski, jolle heitellään pihvejä. Sille lentävät historiaosuus, Aulangon puistomaisemat, lähiöt, moottoritien kate, lätkähalli sikakatsomoineen, tuulipukukansa ja entisen läänintaiteilija Matti Mielikäisen vetämät kirjoittajakurssit. 

Hämeenlinnassa asuneelle kiintopisteitä on paljon, mutta kuva avautuu hyvin myös muille.

Pirjo Puukko