Hotelli Paradiso


Hotelli Paradiso on liian hiottu

Kuva Charlotte Estman-Wennström)
Santeri Kinnunen ja Sanna-June Hyde 













Georges Feydeau: Hotelli Paradiso.
Suomennos: Reita Lounatvuori. Ohjaus: Neil Hardwick. Lavastus: Katariina
Kirjavainen. Puvut: Sari Salmela. Valosuunnittelu: Markku Penttilä.
Äänisuunnittelu: Kirsi Peteri. Ensi-ilta 22.8.2013 Helsingin Kaupunginteatterin
suurella näyttämöllä.



  





On ovia, vauhtia, muoto on
tärkeämpää kuin tekstin sisältö ja hauskaan pyritään ehdoitta. Siinä farssin olennaisia piirteitä. Helppoa homma ei ole, ei vaikka teksti olisi
kuinka herkullinen. Ajoituksen on osuttava juuri kohdalleen.







Helsingin Kaupunginteatteri on
tarttunut säännöllisin väliajoin ranskalaisen Georges Feydeaun (1821–1873) kirjoittamiin
farsseihin, joita pidetäänkin lajityyppinsä aatelina. 







Parit suhteet sekaisin 







Yli kuuteenkymmeneen näytelmäänsä
Feydeaun on pöyhinyt materiaalia parisuhteesta. 







Neil Hardwickin ohjaaman Hotelli
Paradison juonikuviossa luistelee kaksi pariskuntaa, toisiinsa kyllääntynyt rakennusmestari
vaimoineen ja tuoreempi aviovuoteen kylmyydessä kiemurteleva arkkitehti vaimoineen.







Rakennusmestari (Santeri Kinnunen)
lämpenee nuoren parin vaimolle (Sanna-June Hyde) ja alkaa hapuilla paikkaa
rakastajana. Rouva ei pane hanttiin. Rikospaikaksi valikoituu Hotelli Paradiso,
jonne surkeiden yhteensattumien vuoksi eksyy myös liiallinen liuta tuttuja.







Ollaan nokkelia tai tyhmiä, yhtä
kaikki, hotellin ovissa käy vilske. Mukaan tempautuvat niin hotellin
työntekijät kuin asukkaat. Väärinymmärrysten seurauksena saadaan jopa
kummituksia taloon.










(Kuva Charlotte Estman-Wennström)













Näyttämö tarjoaa puitteet vaikka mille







Suuren näyttämön epookkilavastus on
näyttävä. Puvustus on jokaista nappia myöten kohdallaan. Tempoa on isketty farssimaisen
tiukkaan, niin tiukkaan että varsinkin alkupuolella artikulaatio kärsii. 







Näyttelijäkaarti on parhaasta
päästä ja periaatteessa kaikki viihdyttävyyden elementit ovat kauniissa
paketissa. Jokin kuitenkin jättää naurun piiloonsa. 







Santeri Kinnusen rakennusmestari on
syrjähyppyynsä loikkaavana tarkka ja Tiina Lymi hänen vaimonaan topakkuuden
perikuva.










Risto Kaskilahti ja Sauli Suonpää (Kuva Charlotte Estman-Wennström)











Jari Pehkosen ystävä
on tytärlaumoineen hurmaavan muuntuva,  Risto Kaskilahti hotellivirkailijana vallan
herkullinen ja Nelly Hristovan palvelijatar härnäilevän hemaiseva.







Mikä siis on vinossa? Esitys on
niin hiottu, että farssin hulluus jää uupumaan. Etenkin alkupuoli on jopa nukuttava.





















































Kommentit











Lähetä kommentti



















Tämän blogin suosituimmat tekstit









Hitler ja Blondi – SKT




















Kuva







  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi  sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...








Lue lisää










Punaorvot – HKT




















Kuva







  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala  lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot.  Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  	 Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon  ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...








Lue lisää










Kaikki äidistäni – SKT




















Kuva







  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen  ohjaama Kaikki äidistäni  -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen  tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun  espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...








Lue lisää