Kolme sisarta

Hämeen Sanomat 19.3.2013

KOM-teatterin Kolme sisarta on kujeilevan raivokas

Anton Tšehov: Kolme sisarta. Suomennos Martti Anhava. Ohjaus: Lauri Maijala. Lavastus: Markku Pätilä. Valot: Kari Vehkonen. Ääni: Lauri Maijala ja Jani Rapo. Puvut: Niina Pasanen. KOM-teatterin ensi-ilta 6.3.2013.

Timo Torikka, Eero Milonoff ja Juho Milonoff
(Kuva Noora Geagea)

 Moskovaan, Moskovaan. Tai minne tahansa muualle kuin tähän, missä nyt ollaan. Tätä teemaa KOM-teatterin Kolme sisarta kuljettaa kuten aiemmatkin versiot. Sen rinnalle näyttämötekstiin on kudottu kerroksia eri aikakausilta.

Helmi-Leena Nummela (Kuva Noora Geagea)

Sitten kun saan sen ja sen, on kaikki hyvin. Perusharhaan isketään viiltoja koko näyttämölaidallinen. Kolmen sisaren utuista unelmointia ja turhautuneisuutta pusketaan nurin, parhaimmillaan hakataan hajalle konkreettisesti kirveen kera, ja toisaalta vain oleskellaan.

Lauri Maijalan ohjaus on liikkuva, äänekäs, liioittelevan leikkivä ja traaginen. Se riisuu roolihahmot ajatuksen tasolla kelteisilleen, mykistää heidät seuraavassa hetkessä koppeihin kärsimään retuuttaakseen jo kohta niskavilloista uudelleen ulvomaan tuskaansa maailmalle.

Äänimaisema tarjoaa musiikkia laidasta laitaan, radiosta kuultuna, laulettuna ja soitettuna. Katri Helenaa, Gösta Sundqvistia, viulua ja pianoa. Ääniä tehostamalla terästetään ja painotetaan, tunkeudutaan mielen sisään.

Lavastuksen seinämät taittuvat näppärästi pieniksi kopeiksi ja avautuvat avaraksi saliksi. Rekvisiittaa on monelle vuosikymmenelle ja kaikkiin tarpeisiin, kortinpeluusta kakkavaipanvaihtoon.

Turhautuneiden ihmisten ylilyöntejä

Työn tekemisen merkitys, yhteiskunnallinen asema ja aatteet räjähtelevät vähän väliä pikkukaupungin slaavilaisessa ilmapiirissä. Filosofoinnista puhutaan, mutta puhe helisee tyhjyyttään, kaivataan mennyttä ja haaveillaan tulevasta.

Kaikki käyvät kisaa toistensa kanssa, rakkaudesta, lahjakkuudesta, viisaudesta tai kauneudesta. Turhautuneisuus loistaa kirkkaimmin ja saa ihmiset tekemään kummallisia asioita.

Välillä kuljetaan pystypäin, välillä lojutaan lattialla seinää vasten taju kankaalla, ja tanssiinkin tämä esitys taipuu.

Irina kulkee valkoisissaan, Maša mustissaan ja Olga sinisessä puvussa, aivan kuten Tšehov asian kirjasi. Alkuperäistekstiin on jätetty vahvoja kiinnikkeitä, mutta toisaalta pakkaa on sekoitettu rouhealla kädellä.

Irinan kilpakosijat (Eero Milonoff ja Juho Milonoff) nujakoivat pateettisen ronskisti.  Kaupungin armeijan patteripäällikkö Veršin (Leo Honkonen) patsastelee liian lyhyissä housuissaan kuin keskenkasvuinen. Sisarusten veli Andrei (Timo Torikka) on surkea peluri, mutta myös oikutteleva kiukkupussi. Joitakin roolihahmoja on yhdistelty ja ylimääräisiä lisäilty.

Näyttelijät tarttuvat roolihahmoihinsa vahvasti. Laura Malmivaaran Irina, Vilma Melasniemen Olga ja Eeva Soivion Maša riutuvat eri syistä, ja tekevät sen taiten toisiinsa tukeutuen.

Mašan opettajapuolisona Niko Saarela tanssahtelee kepeästi, mikä kuvaa myös roolihahmon ajattelun tasoa.

Laura Malmivaara, Niko Saarela ja Juho Milonoff (Kuva Noora Geagea)

Helmi-Leena Nummela kuoriutuu Andrein Natasha-vaimona hepsankeikasta hallitsijattareksi. Roolityö on tabuja ruoskiva. Tämä parisuhde nousee tavanomaista painokkaammaksi.

Esityksen lopussa sisarukset kävelevät yleisön halki käsinojia pitkin, ja yleisön pitää auttaa heitä siinä. He siirtävät näytelmän teemat vastaanottajille.

Muutamaa kohtausta olisi voinut lyhentää, ettei kesto olisi venynyt yli kolmen tunnin. Muuten näyttämöllä nähdään riehakas tulkinta, jonka vallattomuuden Tšehovkin hyväksyisi, sillä pitihän hän näytelmiään komedioina.

Pirjo Puukko