Muodonmuutos/Ryhmäteatteri

Kukaan ei syrjäydy tahallaan


Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä: Muodonmuutos. Ohjaus: Esa Leskinen. Lavastus ja pukusuunnittelu: Janne Siltavuori. Valosuunnittelu: Ville Mäkelä. Videosuunnittelu: Ville Vierikko. Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen. Kantaesitys Ryhmäteatterissa 17.1.2017.
 
Vesa Vierikko ja Sari Mällinen © Mitro Härkönen
Espoolaisella merkonomi Keijo Saastamoisella menee hyvin. Hänellä on ollut työ vakuutusyhtiössä jo vuosikymmeniä. Vaimon kanssa odotellaan aina lauantaita ja lottoarvontaa. Jos vaikka osuisi, niin saataisiin mökille suurempi terassi. Enempää Keijo ei elämältä odota.

Työelämä on kuitenkin muuttunut eikä tarpeeksi hyvä riitä. Talouden kilpajuoksussa jokaisen on kiihdytettävä tahtia ja jos tulosta ei synny, huomaa pian lentäneensä syrjään niin työ- kuin perhe-elämästä. Niin käy Keijolle ja hänestä tulee yhteiskunnan syöpäläinen.

Ryhmäteatterin esityksen pohjana oleva Franz Kafkan Muodonmuutos kääntyy Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän käsittelyssä yhteiskunnalliseksi satiiriksi, hirvittäväksi tragikoomiseksi kuvaksi, jossa sosiaalisen median meemit muuttuvat todeksi.

Esa Leskisen viimeinen ohjaus 50-vuotiaalle Ryhmäteatterille möyhii kaksin käsin niitä teemoja, joita tässä teatterissa on totuttu näkemään. Muljautetaan tuttu ja normaali vinoon, liioitellaan ja polkaistaan yhteiskuntakriittinen mylly käyntiin.

Vesa Vierikon valloittavasti esittämän merkonomi Keijon muuttuminen kykyjenetsijää odottavaksi, sohvan alle piiloutuvaksi ahmijaksi hihityttää. Kun kukaan ei hae töihin, vie Keijon tie työvoimatoimistoon, siitä työvoimapoliittiselle kurssille, ja niin kiitorata absurdiin on auki.

Hankalasti työllistettävien joukko on kirjava. Omintakeiset kurssin metodit lyövät kiilaa yhteiskuntarauhaan ja kohta ollaan maailmanpolitiikan ytimessä.

Taisto Oksanen @ Mitro Härkönen
Kun Taisto Oksasen Hitlerin näköinen mies astuu tilaan, muuttuu hihitys pidäkkeettömäksi nauruksi. Oksanen heittäytyy oikeistopopulistin rooliin hykerryttävän antaumuksellisesti.

Minna Suuronen, Robin Svartström, Santtu Karvonen ja Sari Mällinen luovat tarkasti hahmogalleriaa pultsarista presidenttiin.

Naurua leikkaavat tunnistettavat yhteiskunnan epäkohdat, joille katsojan on helppo nyökytellä.
Keijon elämää seurataan Itä-Helsingin villeissä piireissä, joiden lainalaisuuksia hän ei tunne. Piirien pinnan alta paljastuu myös toinen taso, joka näyttää, että kukaan ei syrjäydy tahallaan.

Esityksessä käytetään runsaasti videointia, sillä erilaisia tiloja ja siirtymisiä on paljon. Kamera pääsee myös lähikuvilla hahmojen iholle, ja lisäksi screenin virta toimii mainiosti hektisenä uutismediana.

Maailmanlaajuisen syöpäläisjahdin päätteeksi Keijo ryömii ulos päälleen kasvaneesta kuoresta ja kävelee tyylikkäänä teatterin kahvion läpi portaisiin ja siitä Helsinginkadulle, minne yleisökin kohta astuu. Kehotus kuunnella maata ja katsoa maailmaa uusin silmin on annettu.

Hämeen Sanomat 23.11.2017





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäjätti

Ruokahissi – Korjaamo

Fucking Åmål