torstai 16. maaliskuuta 2017

Yksin Berliinissä


Postikorteilla valtaa vastaan


Hans Fallada: Yksin Berliinissä – Annan ja Oton tarina. Dramatisointi ja ohjaus: Mikko Roiha. Pukusuunnittelu: Taina Sivonen. Äänisuunnittelu: Marcello Lussana. Rooleissa: Tiina Weckström ja Jukka Pitkänen. Esitys Riihimäen Teatterissa 9.3.2017.

Hans Falladan (1893–1947) romaani Yksin Berliinissä (1947) julkaistiin suomenkielisenä versiona vasta 2013. Tositapahtumiin pohjautuva näytelmä kuvaa vanhenevan saksalaispariskunnan, Annan ja Oton, poliittista äkkikäännöstä, kun heidän ainoa poikansa kuolee rintamalla. Aiempi kansallissosialismin kannattaminen muuttuu erikoislaatuiseksi vastarinnaksi.

Mikko Roihan näytelmäsovitus sai pohjoismaisen kantaesityksensä Teatteri Avoimissa Ovissa 22.2.2017. Näytelmä on usean teatterin yhteistuotantoa ja on nyt siirtynyt Riihimäen Teatteriin, jossa jatkaa toukokuun puoliväliin. Viime sodanaikaan sijoittuva teksti on jälleen ikävän ajankohtainen.

Esitys asettuu liki tyhjälle näyttämölle. On vain kaksi näyttelijää, ja he kuljettavat niin Annan ja Oton lohdutonta sisäistä taistelua kuin heidän arkeensa ja maailmaansa astuvien viranomaisten toimintaa. Tällainen muotovalinta on rohkea, sillä yleisö on tottunut näyttämötekniikan mahdollistamiin herkkuihin. Itsekin epäilin alussa, jaksaako esitys kantaa, mutta varsin pian huoli osoittautui turhaksi.

Radio pauhaa Hitler-jargonia, kun Anna ja Otto opettelevat elämään lapsen menetyksen jälkeen. He alkavat havainnoida kauheuksia, jotka aiemmin ovat jääneet huomaamatta. Heidän maailmankuvansa murenee, ja Otto on jo menettää elämänhalunsa, kunnes saa oivalluksen. Hän alkaa kirjoittaa valtiovallan vastaisia kortteja, joita käy sujauttamassa berliiniläisten kerrostalojen rappukäytäviin.

Tiina Weckström ja Jukka Pitkänen työstävät kohtauksia kiirehtimättä. Ei ole mitään ylimääräistä, vain kahden ihmisen suru ja sen aikaansaama eristäytyminen ulkomaailmasta. Urkkijakoneiston kiihdyttämä ajojahti vie vääjäämättä paljastumiseen. Muihin rooleihin siirrytään pienin asennon- ja puhetavanmuutoksin.

Esitys on puhtaasti näyttelijäntyön varassa. Valosuunnittelu ja äänimaisema tukevat paikanvaihdoksia ja tunnelmien muutoksia. Se jaksaa kantaa.

Hämeen Sanomat 12.3.2017

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti