KOM: Vallankumous

 Hämeen Sanomat 12.10.2014

Kaikista tyylilajeista karkaava Vallankumous

©Noora Geagea

Juha Siltanen: Vallankumous eli Sisar Huttusen ihmeellinen elämä. Sovitus ja ohjaus: Lauri Maijala. Lavastus: Markku Pätilä. Valot: Petri Tuhkanen. Kantaesitys KOM-teatterissa 8.10.2014.

Edessä on kuin varietee-lava, jossa jokainen käy vuorollaan esittämässä oman asiaansa, yksin ja yhdessä. Asiana on yhteiskunnan muuttaminen – johonkin suuntaan. 

Sivuseinällä oleva vuosiluku 1917 on vain alkupiste tapahtumille, jotka hajoavat pian eri ajoissa vaeltaviksi.

Juha Siltasen KOM-teatterille kirjoittaman näytelmän pohjana on ennen kansalaissotaa tapahtunut pieni vallankumous, jossa ääritolstoilainen joukko valtasi Tuomiokirkon. 

Sisar Huttunen, muotiliikkeen pitäjä ja entinen pelastusarmeijalainen, sekä kiihkeäsieluinen ylimystöhenkeä vastaan taisteleva Jean Boldt ovat näytelmän keskushenkilöitä. Estradilla nähdään kuitenkin valtava joukko erilaisia saarnamiehiä ja -naisia. 

Aluksi ollaan vakavia, luritellaan pitkiä monologeja, mutta sitten portit aukaistaan esitykselle, joka karkaa kaikista tyylilajeista. Tragedia, farssi ja varietee lyövät kättä kursailematta.

Joel Mäkinen, Jiri Kuronen ja Mila Laine ahkeroivat soittimineen läpi näytelmän. Orkesteri soittaa, ja maalaa maisemaa hienosti. Musiikin ja tekstin balanssi ei vielä ensi-illassa ollut aivan kohdallaan.

Kuvastossa vilahtaa värien, symbolien ja vaatetuksen kautta erilaisia massailmiöitä. Yksilöt ovat hullunmyllyssä vahvoja tai rikkoutuvia. 

Ja kaikkea tätä seuraa vartijankopistaan Suomen psykiatrian isä Christian Sibelius, joka valehtelee tehneensä Finlandia-hymnin.

©Noora Geagea

Komiikkaa ja silmitöntä tappamista

Lauri Maijalan ohjausta voi luonnehtia uhkarohkeaksi. Se ärsyttää liian pitkiksi venytetyillä monologeilla ja tanssiosuuksilla sekä lauluilla. Vastapainoksi se silppuaa julmetun määrän nopeatempoisia sirpaleita, joiden merkitys jää katsojan tulkintakoneiston armoille.

Näytelmän ensimmäistä puoliskoa seuraa hämmentyneenä ja yrittää etsiä punaista lankaa. Väliajan jälkeen alkaa hahmottua mieletön manipulaation maailma, missä kaikki voivat olla ystäviä tai vihollisia, jokaisessa on mahdollinen terroristimurhaaja.

Logiikkaa ja selkeää juonikaarta on turha etsiä. Jos antautuu melskeelle, jonka väliin ripotellaan herkkiä lauluja Hectorin Yhtenä iltana -biisin tavoin, saa sylin täyteen yllätyksiä.

Komiikkaa roiskitaan esimerkiksi stereotypioilla, kompuroinneilla, nokkeluuksilla ja murteilla, joista itäinen viäntäminen saa pääroolin. Lisäksi nähdään tuttuja hahmoja imitaatioina.

©Noora Geagea

Yleisö pannaan laulamaan kilpaa Suvivirttä ja Kansainvälistä. Euforiaa on euroviisuvoittokappaleen verran ja iskelmäonnellisuudella maanitellaan kansaa mukaan.

Näyttelijät tekevät komeaa jälkeä. Pirkko Hämäläinen on Sisar Huttusena liki hulvaton. Pekka Valkeejärven Jean Boldt ilmaisee itseään koomisen lakonisesti. 

Johannes Holopainen pääsee seppä Kanervan roolissa näyttämään myös laulu- ja tanssitaitojaan. Niko Saarela, Juho Milonoff, Vilma Melasniemi ja Eeva Soivio työstävät monia roolejaan taitavasti. 

Esityksen jälkeen tuntuu kuin olisi kulkenut kaikki huvipuiston laitteet läpi, ja sitten kysytään: Mitä mieltä olet vallankumouksista?

Pirjo Puukko