maanantai 25. marraskuuta 2013

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike



 Hämeen Sanomat 23.11.2013

Rumaa Raisaa kaipaava Mielensäpahoittaja


Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Dramatisointi ja ohjaus: Jorma Kairimo. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 9.10.2013.


”Kyllä minä niin mieleni pahoitin” on jo istunut suomalaiseen sananparteen sulavasti. Tuomas Kyrön luoma marmattajaukko on löytänyt tiensä kansan sydämiin. 

Kyrön teksti on siinä mielessä oivaa, että sitä pystyy lukemaan monella tavalla. Voi ottaa vain pintavaahdon, mutta voi kouria syvemmältäkin.

Esko Rissanen kuoriutuu jo toistamiseen mielensäpahoittajaksi Riihimäen Teatterin matkalaukkuesityksessä, joka lähtee sinne, minne tilataan. Näytelmästä on erilaisia versioita riippuen siitä, millainen estradi milloinkin odottaa.

Tämä arvio on tehty hoitolaitosversion pohjalta, joka on yksinäytöksinen, tunnin kestävä esitys. Ravintolateatteriversio on jaettu kahteen osaan.

Jaakko Teppo ja Mielensäpahoittaja


Näyttämöllä on vaatenaulakko, ruokapöytä tykötarpeineen ja sen vierellä kitara ja hattu. Näillä eväillä rakentuu tarina siitä, kuinka yksin jäänyt vanha mies selviytyy ruuanlaitosta. 

Vaimo on laitoshoidossa ja entisen kodinhoitajan on korvannut nuori tyttö, jonka toimintatavat eivät miellytä miestä. Se entinen, ruma ihminen nimeltään Raisa, on kovasti miehelle mieleen, ja näytelmän kuluessa häneen palataan useaan kertaan.

Perunasta kaikki lähtee. Peruna on lähestulkoon elämän tärkein asia. Ja kastiketta sen päälle tietysti pitää hämmentää. 

Kyrön teksti tuottaa yksinäisen miehen suulla näyttämölle aikamoisen henkilögallerian kirpeine kuvauksineen. Kyytiä saavat niin poika, sosiaalihuolto, nuoriso päivityksineen kuin tohtori Kivinkinenkin. 

Jorma Kairimon ohjauksessa Mielensäpahoittaja on varsin äkkipikainen ja aggressiivinenkin. Esko Rissanen paahtaa välillä hurjana imitoidessaan tapahtumien kulkua. Liikettä on sisäisesti ja ulkoisesti. 

Kaipasin paikoin enemmän tuumailua, joka olisi jättänyt tilaa tulkinnalle. Nyt teksti tarjottiin suoraviivaisesti ilmeitä myöten.

Tekstin rinnalla kuljetetaan Jaakko Tepon musiikkia. Se soi radiosta ja sitä kuullaan livenä, kun Mielensäpahoittaja tarttuu kitaraan ja luikauttaa pari Tepon laulua.

Pirjo Puukko






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti