Mannerheim ja saksalainen suudelma/HKT

Suomen kohtalonhetket tiiviinä pakettina

Juha Vakkuri: Mannerheim ja saksalainen suudelma. Ohjaus ja sovitus Kari Heiskanen. Lavastus Antti Mattila. Puvut Elina Kolehmainen. Valosuunnittelu Mika Ijäs. Äänisuunnittelu Eradj Nazimov. Videosuunnittelu Toni Haaranen. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 25.10.2017.
 
Asko Sarkola ja Tommi Rintamäki © Tapio Vanhatalo
Helsingin Kaupunginteatteri tarttuu Suomi 100 -teemaan Juha Vakkurin Mannerheim ja saksalainen suudelma -näytelmällä. Tekstissä astutaan piirun verran marsalkan yksityishenkilön näkökulmaan, mutta fokus on kuitenkin Suomen luotsaamisessa tunnustetuksi itsenäiseksi valtioksi ja myöhemmin jatkosodan kohtalonhetkien kuvauksessa.

Pääosin ollaan saleissa ja komentokeskuksissa, joissa päätöksiä tehdään. Nimiparaati menisi helposti ohi, ellei taustalle heijastettaisi autenttisia kuvia ja tekstejä. Vaikka tapahtumia on kerrattu monissa aiemmissa näytelmissä ja osa historian henkilöistä on tuttuja, nopeatempoinen esitys vyöryttää melkoisen joukon niin suomalaisia kuin saksalaisiakin nimiä näyttämölle.

Jakautuneen kansan ahdinkoa selvittelevät näytelmän alussa Mustion kartanon herra Hjalmar Linder (Pertti Sveholm) ja Mannerheim (Asko Sarkola). Linder on humaani hahmo muuten kovin sotilasvaltaisessa ja valtiohallinnollisessa joukossa, ja lisäksi hän on tarkkanäköinen aikalaishavainnoija.

Linderin kautta esitystekstiin saadaan myös lemmenjuova, kun Mannerheim rakastuu Kitty LInderiin (Kirsi Karlenius). Vuosia jatkunut suhde päättyy, kun Mannerheimin entinen puoliso Anastasia (Helena Haaranen) ei anna avioeroa.

Kari Heiskasen ohjaama esitys on todella tiivis historian oppitunti. Se ei ole paperinmakuinen eikä pölyinen, mutta mitään uusia, shokeeraavia näkökulmia se ei tuo esiin. Suomen historiasta erityisesti kiinnostuneelle teksti aukeaa parhaiten.

Suuria joukkokohtauksia ei ole, joten lavastuksen tyyli on viittauksenomainen. Alkupuolen näyttämökuva on kuin juuri itsenäistyneen maan jäsentymätön tila. Erilaisia tuoleja sikin sokin pitkin suurta näyttämöä. Vuosi on 1918 ja kansa kaikkea muuta kuin yhtenäinen.

Vähitellen tuolien tyylit ja asetelmat muuttuvat, kun liikutaan muualla Euroopassa ja kun toisen maailmansodan loppuselvityksiä tehdään.

Sarkolan Mannerheim ei pelkästään äkseeraa vaan käyttää useampia rekisterejä. Lisäksi hän viljelee kosolti ironiaa. Vakkuri ei ole kirjoittanut Mannerheimiaan pelkäksi sankariksi. Horjahduksia on mukana.

Koska suurin osa roolihahmoista on univormupukuisia sotilaita, määrittyy ilmaisu sen mukaan. Diplomatia sukkuloi käskyjen väleissä. Kaivattua kevennystä sotilasaksenttiin tuovat kohtaukset, joissa ollaan komentokeskuksen ulkopuolella. Esimerkiksi Mannerheimin matka Hooverin (Eero Saarinen) luokse keskustelemaan ruoka-avusta on sellainen.

Näyttelijäntyö on rikkeetöntä. Pitkälle aikajaksolle asettuva kuvaus on napakka kokonaisuus, jossa ei jaaritella.Pieni näyttämö olisi ehkä riittänyt, sillä esitys jää suurella näyttämöllä etäiseksi.

Hämeen Sanomat 1.11.2017





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää