Pesärikko/Riihimäen Teatteri

Roihan Pesärikko näyttää vahvuuden toisin


Orvokki Autio: Pesärikko. Dramatisointi, ohjaus, lavastus ja valosuunnittelu: Mikko Roiha. Pukusuunnittelu: Taina Sivonen. Ääni- ja videosuunnittelu sekä graafinen suunnittelu: Moe Mustafa. Suomen ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 21.9.2017.


Kahdeksan teatterin yhteistuotantona syntynyt Orvokki Aution Pesärikko sai ensi-iltansa Berliinissä, ohjaaja Juha Roihan kotikaupungissa. Suomeen se rantautui ensimmäiseksi Riihimäen Teatteriin, mistä esitys jatka viiteen muuhun kaupunkiin.

Pesärikko on yksi valtakunnallisen Suomi 100 -juhlavuoden esityksiä.

Taina Reponen ja Veli-Matti Karén © Mohammed Moe Mustafa

Roihan ohjaama esitys näyttää mielenkiintoisella tavalla pohjalaisperheen umpioituneen ilmapiirin olemalla näyttämökuvana täysin läpinäkyvä. Kun talon matroona sanoo, että mitään ei saa kylälle päin näyttää, on katsojalla edessään kuin röntgenkuva, josta lukea taudin eteneminen.

Lavastuksellisesti läpinäkyvyys näyttäytyy pelkkinä raakapuisina talon kehyksinä. Tapahtumia on sekä sisä- että ulkopuolella. Kehykset luovat myös keskeneräisyyden vaikutelman näytelmän ihmiskuvan teemoihin.

Realismiin ei pyritä myöskään roolihahmojen osalta. Näyttelijät eivät poistu lavalta, vaan istahtavat sivuilla oleville tuoleille, kun kohtauksessa ei ole osaa. Jokainen näyttelijä on sen ikäinen kuin on, riippumatta esittämänsä hahmon iästä, eli realismia vältetään tässäkin.

Aution teksti poikkeaa muista pohjalaiskuvauksista siten, että se kuvaa miehet heikkoina. On vahvan äidin ja tädin kasvattama Olavi, jolla on lisärasitteena traumaattinen kokemus oman isän kuolinhetken ääreltä. Larvan talossa vaalitaan salaisuuksia, mutta talon mainetta puunataan, jotta seinien sisältä ei tihkuisi mitään ulos.

Taksikuski Olavi on varuillaan oleva, herkkähermoinen tyyppi. Veli-Matti Karénin roolityö on pääosin vakuuttava. Paikoin hahmon hermostuneisuus vie huomiota tekstistä pois.

Alaikäinen Armi rakastuu Olaviin ja karkaa kotoaan Larvan taloon. Näytelmän aikajana ulottuu 50-luvulta 70-luvulle. Sinä aikana yhteiskunnassa ehtii tapahtua melkoinen muutos. Niinpä näytelmän Armikin uskaltaa ottaa askeleen pois kotiin sidotun vaimon roolista. Sara Melleri vie hienovireisesti roolia kautta linjan.

Olavin ”Hillitte ittes” -äitiä ja tätiä näyttelevät Taina Reponen ja Eila Halonen. Vahva kaksikko kuvaa ronskin kautta vahvuutta, jonka saumat eivät kuitenkaan pidä. Etenkin Reposen roolityöhön on ujutettu maukasta huumoria, kun vahvuus kääntyy naurettavuudeksi.

Huumoria on tavoiteltu myös Armin teini-ikäisten lasten ilmiasuissa. Minulle ratkaisu näyttäytyi yksinomaan kikkailuna.

Psyko-elokuvan ajaminen taustavideona herätti kysymyksen, pitääkö äidin vallan alla kasvaneen pojan traagista tarinaa tuplata näin. Muu videomateriaali istui luontevasti juonen kuljetukseen.
Pesärikko avaa tärkeitä suomalaisen mielenmaiseman teemoja. Niille voi hymyillä tarinan kitkeryydestä huolimatta.


Hämeen Sanomat 23.9.2017 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Päiväni murmelina – HKT

Kaikki äidistäni – SKT